Samu kertoo valmistautuneensa jo pienestä lähtien jatkamaan tilanpitoa vanhempiensa jälkeen. Se oli Samulle luonnollinen jatkumo, kun hän oli aina tehnyt tilan töitä. Päätös vahvistui, kun vanhempi veli lähti opiskelemaan lääketiedettä.

”En ole koskaan ollut kova konemies, vaan enemmän kiinnostunut kotieläintuotannosta. Tiesin, että pellolle on helpompi löytää työntekijöitä kuin sikalaan.”

Samu ja Elina tapasivat lukiossa ja opiskelivat Seinäjoen ammattikorkeakoulun maatalousyksikössä Ilmajoella, josta valmistuivat agrologeiksi vuonna 2007. Elina sai sanojensa mukaan maailman ihanimman miehen ja samalla ammatin.

Nuoripari laajensi sikalaa heti isännyytensä alussa 11 vuotta sitten. Ilmajokelaiset Hannu ja Mari Lahti kasvattavat valtaosan heidän porsaistaan antibioottivapaa HK Rypsiporsas® -tuotemerkillä lihasikalassaan.

”Yhteistyö alkoi jo vanhempieni aikana, vuonna 1992. Kaikilla possuilla on sen ansiosta kasvatuspaikka aina tiedossa, ja porsaiden terveyden kannalta tämä on turvallisin malli”, Samu kertoo. Osa possuista kasvatetaan itse omassa lihasikalassa.


Pariskunta arvostaa perinteitä, jotka ovat luoneet pohjan nykyiselle toiminnalle. Uuden tuvan leivinuunissa on koristeena 1800-luvun puolivälissä tilalla käsin veistetty riihen lattialankku. Myös muurauksessa on käytetty vanhoja tiiliä Elinan kotitilalta.


Tilalla syntyvistä porsaista noin neljäsosa jää kotiin kasvamaan, kaksi vuotta sitten rakennettuun lihasikalaan.

Uusia juttuja tuotantoon

Apua ja tukea pari on saanut alusta lähtien Samun vanhemmilta.

”He ovat kehittäneet tilaa ajatuksella eteen- ja ylöspäin. Sen ansiosta jatkaminen on ollut meille mahdollista. He eivät ole jarrutelleet meidänkään päätöksiä, vaan olleet apuna ja ovat edelleen”, Elina kiittää.

Äijälät ovat HKScanin tuottajia jo toisessa polvessa – ensimmäiset sopimuspaperit allekirjoitettiin 1996.

”Tutut toimintamallit ja yhteyshenkilöt tuovat turvallisuudentunnetta. Emme ole henkeen ja vereen kallellaan minkään yrityksen suuntaan, mutta HKScan on pitänyt meistä hyvää huolta. HKScan on myös lanseerannut hyviä uusia juttuja lihantuotantoon, kuten täysin antibiootittoman kasvatuksen ja HK Rypsiporsas® -brändin”, Samu kuvaa.

”Olemme tietenkin itsekin kuluttajia, ja jos esimerkiksi Rypsipossua tai Maakarit-makkaroita ei ole kaupassa, niin pyydämme kauppiasta tilaamaan niitä. Me kerromme avoimesti kaikille kiinnostuneille, että olemme mukana tässä tuotannossa”, Elina lisää.

Ravintolassa syödessään Äijälät tiedustelevat aina lihan alkuperää, jos sitä ei ilmoiteta, ja toivovat muidenkin suomalaisten tekevän samoin. Kysyntä luo tarjontaa, ja sen ansiosta raha ja työpaikat pysyvät Suomessa, he korostavat.


”Aluksi, kun ei lapsia vielä ollut, elämä oli pelkkää sikalaa. Nyt hyvään arkeen kuuluu sekä mieluisa työ että perheen kanssa vietetty aika.”

Suomi-possun valtit paremmin esiin

Millaista on sianlihantuottajan arki Suomessa? Äijälöillä on siitä vasta vuosikymmenen kokemus, mutta Samu löytää toimintaympäristöstä paljon hyvää.

”Kyllä täällä yrittäjä pystyy turvallisin mielin toimimaan, vaikka byrokratian kanssa meinaakin joskus palaa käpy. Eläinten terveystilanne on hyvä ja sen vuoksi lääkkeiden käyttötarve todella vähäinen. Suomi on näissä asioissa edelläkävijä maailmassa.”

Elina toivoo, että suomalaisen tuotannon valtteja käytettäisiin vielä tehokkaammin niin kotimaan markkinoilla kuin viennin edistämisessä.

”Kuluttajien olisi hyvä tietää, miten tarkoin valvottua lihantuotanto täällä on. Ja että tuontiliha tulee usein maista, joiden tuotantomenetelmät eivät ole Suomessa sallittuja. Sikojen häntien katkaisu on yksi esimerkki.”

Heillä itsellään on eläinten hyvinvointi mielessä jatkuvasti. Sikalaan mennään kelloon katsomatta, tarvittaessa vaikka yöllä. Antibioottivapaassa tuotannossa ratkaisevaa on sairauksien ennaltaehkäisy, joka perustuu hyviin olosuhteisiin ja tuotantotapoihin.

Hyviä keskusteluja sikojen kasvatuksesta on syntynyt muun muassa eläinlääkäriopiskelijoiden kanssa, jotka tulevat harjoittelujaksoille Äijälän sikalaan.

”Eläinlääkärit ovat meille tärkeä ammattikunta. Harvalla opiskelijalla on sioista aiempaa kokemusta ja ennakkoluulojakin saattaa olla puolin ja toisin. Silti he ovat viihtyneet meillä hyvin ja monien kanssa pidetään yhteyttä edelleen.”


Porsastuotantosikalassa porsaidenhoitotyö on pitkälti käsityötä, jolloin eläinten parissa ollaan paljon. Kun siat tottuvat ihmisiin, ne ovat rauhallisia.

Jouluksi uuteen kotiin

Äijälät esittelevät sikalaansa mielellään vieraillekin. ”Meidän tuotanto kestää päivänvalon. Käymme kertomassa siitä myös esimerkiksi yläasteen kotitaloustunneilla.”

Ruoka ja ravitsemus kiinnostavat Elinaa ja ennen esikoisen syntymää hän opiskeli vielä restonomiksi Kauhajoella aikuisopintoina. Kolmesta pojasta vanhin on nyt esikoulussa.

Ruokapöydässä on omaa possua, kotimaista broileria ja kalaa sekä paljon kasviksia.

”Syömme perinteisiä suomalaisia ruokia”, Elina kuvaa.

”Lapsiperheessä kausiluonteisia hittejä tulee ja menee, nyt lempiruokaa ovat itse tehdyt pinaattilätyt ja marjasmuutti”, kuten pojat sanovat. Iltapuuro, jonka Samu usein keittää, syödään aina yhdessä.

”Ilman äitiä ja sittemmin vaimoa olisin kuollut nälkään jo nuorena”, Samu kuittaa muut valmiutensa keittiössä.

Kolme sukupolvea on asunut tähän asti tilan päärakennuksessa saman katon alla. Joulukuussa pihapiiriin valmistui nuorelle perheelle uusi talo, jonka kiivaimmat viimeistelyt osuivat juuri joulua edeltävälle viikolle. Jouluruoat Elina sai jo valmistella omassa, uudessa keittiössään.


Kuluttaja, joka kaupassa hakee vain halpaa hintaa, ei välttämättä tule ajatelleeksi esimerkiksi eläinten kasvatusolosuhteita, pohtivat Samu ja Elina Äijälä. Heidän ruokapöydässään arvostetaan kotimaista.

Kuvat: Tero Hakala, Pekka Rousi