Emmi Laakso on pitänyt sikatilaa Alastarolla miehensä Timo Pirttimäen kanssa reilut kuusi vuotta. Neljän vuoden vanhempainvapaan pian päättyssä hän pääsee taas keskittymään päätoimisesti tilan töihin. Into on kasvanut HKScanin Next Generation -koulutuksessa.
Maatalousalan koulutuksen lisäksi Emmillä on metsäkoneen kuljettajan koulutus ja työkokemusta lomittajana. Sikalan työt ovat hänelle kaikkien mieluisimpia.
”Kyllä eläimet ovat parasta, olen aina tykännyt touhuta niiden kanssa.”
Kevättöiden aikaan emäntä äestää ja isäntä kylvää, ja puintiaikaan emäntä ajaa viljakuormat kotiin. Silloin hänelle jää myös tavallista enemmän 2000-paikkaisen lihasikalan töitä. Kiireisinä viikkoina käytetään joskus ulkopuolisia apuja, mutta viime keväänä pariskunta teki hommat kaksin.
Pojat Tomi ja Teemu ovat usein vanhempien mukana. Esikoinen saa päättää, kumman kyytiin lähtee.
”Siinä äiti jää usein kakkoseksi, kun isällä on se suurempi traktori”, Laakso nauraa.
”Onhan tässä ollut sumplimista, kun aina lapsia ei voi ottaa mukaan. Isovanhemmat ovat vielä työelämässä, eivätkä pääse päivisin apuun.”
Hän kuvaa itseään paikasta toisen menijäksi, joka puhelimen pirahtaessa lähtee aina sinne, minne isäntä määrää.
"Töiden suunnittelu on ollut vaikeaa lasten ollessa pieniä", hän myöntää.
Emmin pojilla oli kova kiire kelkkamäkeen heti, kun lunta hieman satoi taivaalta. Pojat ovat matkalla kotipihalta sikalaan.
Kiireisestä kotiarjesta huolimatta Laakso on pystynyt osallistumaan nuorille tuottajille suunnattuun Next Generation -koulutukseen. Kuluneen vuoden aikana joukko on kokoontunut neljästi yhteen, pitänyt yhden virtuaalipäivän ja vieraillut Forssan teurastamolla. Mikä sai hänet hakemaan mukaan?
”Haluan pysyä ajan tasalla omassa ammatissa. Palaan maatilan töihin helmikuussa, ja pelkäsin kotivuosien aikana putoavani kärryiltä. On myös mukavaa päästä välillä eroon kotiäidin roolista. Olen luonteeltani sosiaalinen ja tykkään jutella ihmisten kanssa.”
Tapaamisista, joita on pidetty Turussa ja Ikaalisissa, hän kertoo palaavansa kotiin aina intoa täynnä.
”Siellä olen ruvennut hunteeraamaan omaa tuotantoa. On hienoa kuulla toisten tilojen erilaisista ratkaisuista. Ja asioihin, joita on itsekseen miettinyt, saa siellä vastauksia. Viimeksi selvitin mahdollisuutta saada automaattiruokkijaan kaipaamani puhelinkuittaus.”
Vapaamuotoiset, leikkimieliset illanvietot ovat myös tärkeitä, sillä niillä kurssilaiset tutustuvat paremmin toisiinsa ja luovat hyödyllisiä verkostoja. Laakso kertoo saaneensa tiedon ja oivallusten lisäksi jo paljon uusia tuttuja. Koko koulutus kestää kolme vuotta, ja tulossa on vielä opintomatka ulkomaille ja tilavierailuja kotimaassa.
Tilan ja tuotannon kehittämisessä Laakso painottaa vahvasti sikojen hyvinvointia.
”Haluan, että eläimet voivat hyvin. Virikkeet ovat yksi tärkeä tekijä siinä. Teurasraportti kertoo, ovatko sikojen olot kunnossa. Jos huomataan kehittämisen aiheita, niitä mietitään isännän kanssa yhdessä.”
Laakso kertoo jo odottavansa, että pääsee keskittymään rauhassa sikalatöihin lasten mentyä päiväkotiin.
”Ettei aina tarvitse olla silmät selässä”, hän kuvaa.
Esikoinen on jo harjoitellut kaverielämää kahtena päivänä viikossa, ja helmikuussa pikkuvelikin aloittaa päivähoidossa.
Kaikki maatilan työt ovat Laaksolle mieluisia ja osaamista löytyy moneen lähtöön. Ja jos isäntä suuntaa talvella metsätöihin, emäntä on valmis lähtemään kaveriksi. Miettimällä löytyy kuitenkin yksi tehtävä, josta hän ei pidä.
”Hiirien ja rottien torjunta, se ei ole lempihommaani. Siksi se onkin ulkoistettu alan ammattilaiselle.”
Emmin perheeseen kuuluu myös koira Minni. Kesäisin Minni on mukana pyöräretkillä, talvisin Minnin toimenkuvaan kuuluu vetää mukuloita pulkassa.
Kuva sikalassa: Anne Kiviranta
Tämä juttu kuuluu Perjantai-sarjaan, jossa esittelemme ketjumme tuottajia, kuljettajia ja asiantuntijoita.
Kenet haluat meidän esittelevän? Laita toiveesi: katja.toivanen@hkscan.com