Pahat kielet väittävät tuottajien kouluarvosanojen muodostuvan uskonnon kympistä ja laskennon nelosesta. Maatalousmatematiikkaan on parina viime vuotena hiipinyt uusi matemaattinen yksikkö, hiilidioksidiekvivalentti.
Tämä hiilijalanjälkeä kuvaava suure on tärkeä kasvihuonekaasupäästöjen indikaattori, jonka avulla yhteismitallistetaan arvioita kaikkien kasvihuonekaasujen lämmityspotentiaalista. Valitettavan usein se esiintyy myös väärissä yhteyksissä lähes kaiken kattavana ympäristöuskonnollisena epäjumalana. Ympäristövaikutuksia arvioitaessa se on kuitenkin vain osa totuutta.
Täydellistä elinkaariarviointia (LCA) pidetään kattavimpana erilaisten ympäristövaikutusten arviointimenetelmänä. Laskentatapojen kirjo on vuosien saatossa kasvanut suureksi ja Euroopan tasolla tuloksia pyritään yhdenmukaistamaan Product Environmental Footprint (PEF) -mallin avulla. Työ on edelleen kesken ja sen vaativuuden ymmärtää helposti, kun katsoo pitkää listaa laskentaan vaikuttavista asioista. Näitä ovat ainakin ilmastovaikutus, rehevöityminen, vedenkäyttö, maankäyttö, vaikutukset eri luonnonvaroihin, happamoitumiseen ja pienhiukkaspäästöihin. Kaikille edellä mainituille on olemassa ainakin yksi tieteellisesti hyväksytty vaikutusten laskentamalli. Samaan joukkoon kuuluu luonnon monimuotoisuus, jolle hyväksyttävän laskentamallin kehittäminen on kesken. Myös otsoni-, säteily- ja toksisuusvaikutukset halutaan mukaan laskentaan.
Edellä oleva lista ei varmaankaan tule viljelijälle yllätyksenä. Se on käytännössä tarvelistaus toimenpiteistä, jotka luovat perustan onnistuneelle peltoviljelylle. Parhaimman sadon tuottava pelto sitoo eniten hiilidioksidia. Ravinteiden valuminen vesistöihin estetään toimivalla ojituksella ja oikeilla viljelytekniikoilla. Maan kasvukunnon ylläpito edellyttää oikean lannoitustarpeen ymmärtämistä sekä pH:n ja ravinnetasapainon ylläpitoa. Energiatehokkuutta parannetaan bioenergiaratkaisuilla ja monilla muilla materiaali- ja resurssitehokkuutta edistävillä toimilla. Lisäksi nämä toimet vahvistavat toistensa positiivisia ympäristövaikutuksia.
HKScanin uudistetussa strategiassa korostuu vastuullisuus kaikilla tuotantoketjun tasoilla. Yli puolet lihantuotannon ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannon aikana. Mitattava ja lähtötiedoiltaan uskottava data luo pohjan niille toimenpiteille, joilla tilatasolla saavutamme nopeimmin positiivisia ympäristövaikutuksia. Samalla luomme valmiudet vastata parhaiten mahdollisiin EU-tason ympäristövaikutuksia koskeviin maatalouspoliittisiin tukilinjauksiin.
Teemme parhaillaan aktiivista työtä oikeisiin lähtötietoihin perustuvan lihan hiilijalanjäljen laskennassa. Tuloksia on odotettavissa kevään aikana niin Kariniemen broileriketjusta kuin naudanlihantuotannostakin. Saatavien tulosten pohjalta on realistista lähteä jatkamaan työtä lihantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Samoilla toimenpiteillä pystymme vaikuttamaan myös muihin alkutuotannon ympäristövaikutuksiin.
Me emme halua olla osa ongelmaa, vaan keskeinen osa ympäristöhaasteiden ratkaisua.