Ilmastonmuutosta on tulvinut kuluneen kevään aikana lukuisista eri kanavista. Tulva on sisältänyt sekä asiallista informaatiota että asiatonta eri ammattiryhmien syyllistämistä. Suurena yllätyksenä ei tullut se, että erityisesti maatalous ja kotieläintilat joutuivat ilmastotulituksen eturintamaan.
Kotimaisessa ilmastokeskustelussamme on iloisesti sekoitettu globaalit ja paikalliset ympäristövaikutukset. Lihantuotannon suuria globaaleja ongelmia, kuten ylilaidunnusta ja eroosiota, suurta vedenkulutusta, runsasta kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja maaperän pH:n alenemista, yleistetään usein koskemaan myös suomalaista maataloutta.
Suomen tilanne on kuitenkin erilainen. Vuonna 2017 koko maataloussektorin osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä oli 12 %. Viljelemme runsaasti ympäristön kannalta edullista nurmea, eläintiheytemme on pieni, tuotamme tiloilla suurimman osan tarvittavasta rehusta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on keskeinen osa kansallista lainsäädäntöämme. Lisäksi keskustelussa ei juurikaan ole huomioitu perisuomalaista erityispiirrettä eli maatalousmaan pientä osuutta koko Suomen maa-alasta. Peruspilarimme ympäristöä kunnioittavalle tuotannolle ovat kunnossa.
Ilmastonmuutos on kuitenkin todellisuutta, viime kesien tulvivat sateet ja hurjat hellejaksot ovat siitä valitettavia enteitä. Poikkeukselliset kasvukaudet näkyvät suoraan myös tuottajan kukkarossa. Meidän on omalta osaltamme järkevää miettiä keinoja, joilla pystymme sekä kohottamaan tuottavuutta että vaikuttamaan positiivisesti ilmastoon.
Katsetta kannattaa suunnata aluksi peltoon ja maaperään. Yli puolet lihantuotannon ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannon aikana. Maaperän hoito eli käytännössä pellon kasvukunnon ylläpito on yksi parhaista ”hiilenloukuista”, joilla hidastetaan ilmaston kannalta kriittisen hiilen vapautumista peltomaasta ilmakehään. Myös pintamaan valumariskit rankkasateiden yhteydessä vähenevät.
Parhaimmat toimenpiteet hiilen loukutukselle ovat selkeän yksinkertaisia: toimiva ojitus, kasvukuntoa ylläpitävä viljelykierto, lannan levityksen optimointi, maanparannusaineiden tarkoituksenmukainen käyttö sekä peltolohkojen mahdollinen laidunnus ja kasvipeitteisyydestä huolehtiminen estävät tehokkaasti hiilen vapautumista.
Tilan tuottavuutta parantavien ilmastotoimien joukkoon voisivat kuulua esimerkiksi myös soijaa korvaavan kotimaisen raakavalkuaisen tuotanto sekä energiatehokkuuden parantaminen.
Suomalainen maanviljelijä on oppinut hyväksymään kasvukausien vaihtelun aiheuttaman epävarmuuden peltoviljelyssä. Epävarmuutta on pystytty minimoimaan esimerkiksi lajikkeiden satoisuutta ja taudinkestoa kehittämällä. Ilmastonmuutokseen varautuminen ja sen etenemisen hidastaminen on seuraava haasteemme. Viivyttelyyn ei ole varaa, viritetään kaikki hiilenloukut valmiiksi mahdollisimman pian.
Kuva: Pekka Rousi
