Tänä vuonna TN70-hybridit ovat tuottaneet keskimäärin yli 29 vieroitettua porsasta ja paras neljännes tuottajista on vieroittanut lähes 33 porsasta. Myytyjen porsaiden määrän lisäksi myös niiden laatu on tärkeä koko tuotantoketjun onnistumiselle.
Tuotantoraportissa hyviä porsaslaadun tunnuslukuja ovat imetysajan pituus ja hajonta sekä kuolleisuus ennen vieroitusta. Jos lisäksi seurataan porsaiden prestartterin kulutusmääriä ja syntymä- ja vieroituspainoja, porsaille on jo erittäin hyvät laatumittarit.
Mittareita tulee myös seurata säännöllisesti ja tehdä tarvittavia korjaustoimenpiteitä. Usein kyse on perusasioista, joita pitää vain laittaa käytäntöön.
Laadun mittarina vieroitusikä
Imetysajan pituus on keskimäärin hyvä, 29 päivää. Tarkempi analysointi osoittaa, että hajonta voi olla hyvinkin iso: porsaiden ikä voi vaihdella samassa vieroituserässä 21 päivästä 30 päivään. Tällöin nuoremmat porsaat ovat aina altavastaajina välikasvattamossa ja lihasikalassa.
Ongelmat ilmenevät muun muassa heikompana rehusyöntikykynä ja päiväkasvuna, mikä johtaa suurempaan painon ja iän hajontaan eli huonompaan porsaslaatuun.
Tavallisesti ongelma alkaa jo tiineytysosastolta. Siemennysmäärien suuri vaihtelu viikoittain heijastuu porsitukseen ja vieroitukseen: välillä osastoissa on tyhjää tilaa ja toisinaan ylitäyttöä. Tästä seuraa, että porsaita vieroitetaan joskus hyvin nuorena ja myydään aikaisemmin, jotta saadaan tilaa seuraavalle eläinryhmälle. Myytävien porsaiden ikäero voi pahimmillaan olla jopa 3–4 viikkoa.
Porsaiden ikähajonnan korjaaminen on hyvä aloittaa tarkistamalla, mikä on sikalan optimaalinen eläinvirta. Tämä auttaa hahmottamaan emakkomäärän, jolla eläinpaikat pystytään hyödyntämään ilman porsaiden kasvatuspaikkojen ruuhkautumista.
Mahdollisille ongelmapaikolle tulee miettiä korjaavat ratkaisut tai emakkomäärää on sopeutettava vastaamaan sikalan kapasiteettia. Toisin sanoen selvitetään optimaalinen tiineytysten määrä viikossa ja pidetään siitä kiinni. Kun syntyvien ja vieroitettujen porsaiden määrät ovat tasaisempia ja ikähajonta pienempi, porsaiden laatu paranee.
Tasaisempaan laatuun päästään myös siirtymällä porsitusosastolla esimerkiksi kolmen tai viiden viikon kiertoon. Toimintamallin etuja ovat muun muassa pieni porsaiden ikähajonta ja suuremmat myyntimäärät. Lisäksi työnkäyttö tehostuu porsimisten ja vieroitusten keskittyessä eri viikoille.
Porsaiden laadun vuoksi kannattaa siis panostaa tasaisen eläinvirran lisäksi porsaiden syntymä- ja vieroituspainoon (tavoite 1,4 kg ja > 7,5 kg), vieroitusikään (> 26 pv) ja prestartterin syöntikykyyn (> 400 g/porsas) sekä sirkorokotukseen ennen vieroitusta.
Hyvinvoinnin mittarina kuolleisuus
Porsaista noin 15 prosenttia kuolee ennen vieroitusta ja kuolleisuus on suurinta ensimmäisinä elinpäivinä.
Kun osasto on lämmin ja vedoton ja karsinassa on porsaspesä tai lämpölevy, vastasyntynyt porsas lähtee muutamassa minuutissa emon nisille. Ternimaidolla on iso vaikutus porsaan laatuun ja hyvinvointiin koko sen eliniän. Kolmen tunnin sisällä saatu ja tarpeeksi suuri annos (300 ml) antaa porsaalle riittävästi vasta-aineita ja energiaa.
Koska edellä mainitut toimenpiteet vaikuttavat porsaiden elinvoimaisuuteen, on porsaskuolleisuus hyvä hoidon laadun mittari. Pitkällä aikavälillä lukeman tulisi olla alle 10 prosenttia. Kaikkea ei pysty korjaamaan kerralla. Siksi tavoitteet ja toimenpiteet kannattaa jakaa pienempiin osiin ja edetä askel askeleelta.
Painorajat ja hinnoittelu laadun tukena
Myyntihetkellä tulee vielä tarkistaa porsaan laatu ja paino, jotta porsaat ovat mahdollisimman tasalaatuisia elopainon ja iän suhteen.
HKScanin välityshinnaston kilohinnoittelu muuttuu 31.5.2020 alkaen. Uusi hinnoittelu ohjaa vieroitettujen porsaiden myyntipainoa 8 kiloon tai sen yli. Välitysporsaille paras myyntipaino on 30–32 kg. Vieroitettujen porsaiden myyntipainon hajonnan tulisi olla alle kaksi kiloa ja välitysporsaiden alle kahdeksan kiloa.
Kaikilla näillä toimilla saavutetaan porsasverkostojen ja sikaketjun parempi porsaslaatu ja tasainen eläinvirta. Tästä hyötyvät kaikki osapuolet!
Kuva: Kari Kylänpää
Juttu on julkaistu alun perin Kotitilalta-lehdessä 01/2020.