Haaparanta aloitti HKScanilla tuontiassistenttina 25 vuotta sitten. Kauppatieteiden maisteriksi opiskellut kauppiasperheen poika tuli ruokataloon omien sanojensa mukaan suoraan tiskin takaa. Tuonnin ohella tehtävät laajenivat pian vientihommiin.

“Ensimmäiset kaupat taisin tehdä Ruotsiin ja Kreikkaan, sian ulkofileetä ja kylkeä”, hän muistelee.

Innostunut assistentti eteni aikanaan vientipäälliköksi ja vuonna 2013 hänestä tuli HKScanin vientijohtaja. Välillä vierähti pari vuotta toisen työnantajan palveluksessa, mutta 2019 Haaparanta palasi tuttuun taloon ja tehtävään.

Nyt hän johtaa noin 10 hengen vientitiimiä. Tiimiläisiä hänellä on Suomen lisäksi Venäjällä ja Ruotsissa.  

Haaparannan omat myyntivastuualueet ovat Kiina ja Japani. Kiina on noussut kahdessa vuodessa tyhjästä HKScanin merkittävimmäksi vientimaaksi.

Vienti on tähän asti ollut pitkälti raaka-ainevientiä, mutta kuluttajatuotteiden myyntiä kasvatetaan järjestelmällisesti. HKScan vie muun muassa latvialaisia pelmenejä Saksaan, ruotsalaisia nakkeja Kanarian saarille ja pekonia Uuteen Seelantiin.

Haaparanta viihtyy työssään, joka sisältää johtamisen lisäksi “kädet savessa tekemistä”.

“Aamulla voin suunnitella töitäni, mutta silti ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Esimerkiksi jos sovittu vientisatama Kiinassa on ruuhkan vuoksi tukossa, on mietittävä, minne tavara ohjataan.“

“Työn vaihtelevuus innostaa ja se, että aina on vaihtoehtoja. Vaikka välillä näyttää hankalalta, aina löytyy positiivinen kulma, jolla edetä. Tässä työssä saa myös puhua ihmisten kanssa, siitäkin tykkään.”


Suomessa ja Skandinaviassa lihantuotannon vastuullisuus on Petri Haaparannan mielestä jo huipputasoa. “Mutta kilpajuoksu on kovaa, ja jos me pysähdymme, joku menee kohta ohi.” Petri Haaparanta yhdessä TAK Corporationin henkilöiden - Aizawan (vas.), Kubotan ja Onon kanssa Tokiossa 2017.  

Ennen koronapandemiaa Haaparanta reissasi ulkomailla 80-90 päivää vuodessa. Alkuvuonna hän kävi vielä kerran Kiinassa, seuraava reissu olikin vasta syyskuussa Saksaan. Nyt mieli palaa jo asiakastapaamisiin. Omia myyntikonttoreita HKScanilla ei ulkomailla ole.

Kiinassa asioita vauhdittaa paikallinen yhteisyritys, jossa HKScan on osaomistajana. Kiinasta tuli myös iso voitto lokakuussa, kun iso kauppaketju G- SUPER Shanghain alueella otti HK Rypsiporsaan (Omega-3 Pork) myyntiin. Antibiootittomuus myy, Haaparanta toteaa.

Makumieltymykset Kiinassa poikkeavat tunnetusti suomalaisista.

“Sorkkia, saparoita ja sianpäitä pidetään herkullisempina kuin ulkofilettä ja kinkkua. Itsekin syön Kiinassa mielelläni kananvarpaita. Suomalaiset kananvarpaat olisivat siellä loistava tuote, sillä hyvien kasvatusolosuhteiden ansiosta broilerien jalkapohjat ovat sileitä ja valkoisia.”

Jos suomalaisuudella on Kiinassa “hyvä klangi”, on se hyvä myös Japanissa, jonne viedään muun muassa possunkylkeä ja -filettä. Sushia varten possunliha suolataan yön yli ja leikataan seuraavana päivänä ohuiksi nama ham -viipaleiksi.

“Kovinkaan monelta toimittajalta ei löydy lihaa tällaiseen käyttöön. Korkean laadun ylläpitäminen on meille erittäin tärkeää. ”

Erikoistuotteena Suomesta voisi viedä myös korkealaatuista broilerinlihaa, Haaparanta näkee.  

“Hyvä väri ja raikas maku ovat puhtauden rinnalla suomalaisen lihan vientivaltteja. Kaupanteossa on tärkeää myös luottamus. HKScan on strategisille kumppaneilleen varma toimittaja, tavara tulee sovitusti.”

Koronapandemian vuoksi Haaparanta tekee toistaiseksi työnsä kotitoimistolla ja usein päivät venyvät pitkiksi. Vastapainoa työlle antaa perhearki opettajavaimon ja viisivuotiaan tyttären kanssa.

“Tytär on aloittanut tanssiharrastuksen, ja vien häntä tunneille kerran viikossa. Viikonloppuisin retkeillään, ja syyslomalla Lapissa vaelsimme metsässä joka päivä.”

Kuva Petristä: Kari Kylänpää