Ensimmäinen säilörehusato jäi noin puoleen normaalista. Toista ja mahdollista kolmatta säilörehusatoa auttaa keskikesän sateet. Vuosi 2018 on kuitenkin katovuosi - viimeksi näin huono säilörehusato oli vuonna 1999. Olkiakaan ei saada paljon. 

Naudan ruoansulatus vaatii kuitua

Naudat pystyvät ruuansulatuselimistössä olevien mikrobien avulla pilkkomaan pitkäketjuisia hiilihydraattiketjuja eli kuitua. Ja paitsi että pystyvät, kuitu on myös välttämätön pötsin toiminnalle. Pisimpään käytetty kuitulähde on heinä ja nykyään yleisin säilörehu. Kuitua saadaan myös kokoviljasäilörehusta, oljesta ja maissista. 

Pötsissä rehut ovat kerroksittain. Alimmaisena on hienojakoisin ja sellainen rehumassa, jonka päällä on pötsineste. Nesteen pinnalla on karkearehun muodostama kerros, joka erottaa nesteen ja ylinnä olevan kaasumaisen aineksen. Pötsin mikrobit toimivat parhaiten neutraalissa ympäristössä, pH 5,5-7. Jos rajat ylittyvät mikrobien toiminta häiriintyy ja lopulta ne kuolevat. Ja ilman pötsimikrobeja nautakin kuolee.

Kuidun määrityksessä on muutamia vuosia käytetty NDF-kuidun määrää. Se antaa hyvän kuvan siitä, miten rehu käyttäytyy pötsissä ja mahdollistuuko märehtiminen. Yleisesti naudoilla pidetään hyvän pötsin toiminnan varmistava rajana säilörehun NDF-kuidun määrälle 25 % rehun kuiva-aineesta. Nuoret eläimet kestävät kuitenkin paremmin hieman vähempää kuidun määrää kuin lehmät. 

Kuitenkaan yksin kuidun määrä ei ratkaise kaikkea. Pötsiin tulee aina happoa, kun sinne tulee tärkkelystä. Välttämällä runsaasti tärkkelystä sisältäviä rehuja pötsin toiminta turvataan paremmin. Viljassa, varsinkin ohrassa ja vehnässä, on runsaasti tärkkelystä ja esimerkiksi tuoreleikeessä, mäskissä ja ohrarehussa vähän.

Vuoden 1999 kesää seuraavana talvena monilla tiloilla käytettiin maahantuotua sinimailaspellettiä. Sinimailas- tai heinäpelletillä pystytään korvaamaan osa säilörehusta.

Pötsin happamoitumista voidaan myös estää rehulla, jotka ovat nostavat pötsin pH:ta. Maxammon-teknologialla on saatu hyviä kokemuksia pötsin tasapainottamisesta.

Painota rehunteossa määrää 

Miten tulevaan talveen nyt loppukesän aikana pitää varautua? Säilörehua ja heinää kannattaa nyt kerätä nyt poikkeuksellisesti painottaen määrää enemmän kuin sulavuutta. Jos itsellä tai naapurustossa on epätasaisia viljoja, kokoviljasäilörehu on hyvä vaihtoehto.

On myös tärkeää inventoida rehut niin määrällisesti kuin laadullisesti heti, kun voidaan luotettavasti arvioida, paljonko säilörehua saadaan talteen. Silloin on mahdollisuuksia rehujen oikeaan ryhmittelyyn.

Umpilehmien ruokinnassa korsirehujen korvaajia ei paljon ole, mikä haastaa ennen kaikkea emolehmätiloja. Rehuanalyysit ja ruokintasuunnitelmat auttavat oikeassa ruokinnassa ja emojen yliruokinnan välttämisessä. 

Viimevuosina emoja on tiloilla ruokittu runsaasti ja poikimavaikeuksia ei ole tullut. Emoille saatiin kuitenkin pari vuotta sitten omat ruokintasuositukset ja kuntokuokituksen ja painon arvioinnin jälkeen päästää hyvin tarkkaan ruokintaan. Emotiloilla myös tiineystarkastukset ovat entistä tärkeämpiä. Tyhjiä emoja ei talven yli kannata ruokkia, jos kantaville ei ole rehuja riittävästi.


Säilörehua ja heinää kannattaa nyt kerätä nyt poikkeuksellisesti painottaen määrää enemmän kuin sulavuutta.