Kaikkien HKScanin sonnihuutokaupassa 25.4. myynnissä olevien sonnien selkälihaksen ominaisuudet on tänä keväänä tutkittu ultraäänitekniikalla. Lihasominaisuudet periytyvät ja siksi jalostuseläintä...
Kaikkien HKScanin sonnihuutokaupassa 25.4. myynnissä olevien sonnien selkälihaksen ominaisuudet on tänä keväänä tutkittu ultraäänitekniikalla.
Lihasominaisuudet periytyvät ja siksi jalostuseläintä valittaessa myös ultraäänitulokset on hyvä huomioida. Sonnikohtaiset mittaustulokset löytyvät sonnitaulukosta, johon on kerätty teurasindeksit ja ultraäänimittauksen tulokset.
Ultraäänimittaustulos antaa objektiivisen arvion kudosten paksuudesta ja pinta-alasta. Tyypilliset ultraäänimittauskohteet ovat pintarasvan paksuus, selkälihaksen pinta-ala ja paksuus sekä lihaksen sisäisen rasvakudoksen osuus. Ultraäänimittaus suoritetaan selkälihaksesta 12-13 kylkiluun kohdalta.
Ultraäänitekniikalla voidaan mitata selkälihaksen (ulkofile) ominaisuuksia
Ultraäänimittausta käytetään jalostusindeksien perusteena lukuisissa maissa. Ultraäänimittauksen hyöty on nopeampi jalostuksellinen edistyminen ruho- ja lihanlaatuominaisuuksissa verrattuna pelkkiin yksilö ja jälkeläisnäyttöihin.
Ultraäänimittauksella havaittu lihaksen sisäisen rasvan (marmoroitumisen) periytyvyys on keskimäärin 0,30, vastaavasti selkälihaksen pinta-alan 0,39 ja pintarasvan 0,43. Kaikki mitatut ominaisuudet periytyvät keskikertaisesti.
selkälihaksen koko on vahvasti yhteydessä ruhon lihasaannon kanssa
Jalostuksellisella valinnalla voidaan parantaa jälkeläisten ominaisuuksia kyseisten ominaisuuksien osalta. Ulkomaalaisten tutkimusten mukaan selkälihaksen koko on vahvasti yhteydessä ruhon lihasaannon kanssa (geneettinen korrelaatio on vähintään 0,7).
Jalostustarkoitukseen käytettävä ultraäänimittaus tulisi tehdä eläinten ollessa noin 12-14 kuukauden ikäisiä. Mittaus on ajoitettu noin vuoden ikään, koska teuraseläinten kasvu alkaa taittua tässä iässä ja toisaalta usein jalostuseläinten myynti suoritetaan noin vuoden ikäisillä eläimillä.
Tunnuslukuja mitatuista ominaisuuksista
Selkälihaksen pinta-ala, cm2 ja paksuus, cm
Ohjearvoina jalostuseläinten ultraäänimittauksille annetaan, että selkälihaksen pinta-alan tulisi olla noin 14 cm2/100 elopainokilogrammaa kohden. Keskimäärin vuoden ikäisten sonnien selkälihaksen pinta-ala liikkuu 65-110 cm2 välillä. Lihakkuusominaisuuksien jalostuksen kannalta on tärkeää karsia ne eläimet, joiden selkälihaksen pinta-ala on mitatun ryhmän keskiarvoa heikompi.
Sonnin ultraäänimittauksen näyttökuva
Selkälihaksen paksuutta käytetään eläinten lihakkuuden arvioinnissa pääosin muutamissa Euroopan maissa. Selkälihaksen paksuuden on osoitettu olevan yhteydessä EUROP-lihakkuusluokkaan. Tulosten perusteella on annettu viitearvoksi 6,5 cm selkälihaksen paksuus vuoden iässä mitattuna. Selkälihaksen paksuuden ollessa yli 6,5 cm, eläimet luokittuvat pääsääntöisesti yli R- EUROP-lihakkuusluokkaan.
Lihaksen sisäisen rasvan osuus eli marmoroituminen, %
Lihaksen sisäisen rasvan osuuteen eli marmoroitumiseen vaikuttaa rotu, eläinten perimä ja ruokinnan energiataso. Nurmisäilörehupohjaisella karkearehuruokinnalla keskimääräiset lihaksen sisäisen rasvan osuusarvot ovat keskimäärin 0-4,5 %. Keskikokoiset rodut, angus ja hereford, marmoroituvat aikaisemmin ja helpommin kuin isot rodut, charolais ja simmental. Limousin ja Blonde d’Aquitainen lihaksen sisäisen rasvan osuus on hyvin alhainen, noin 1 %.
Pintarasvan paksuus, mm
Pintarasvan paksuuteen vaikuttavat eläinten rotu, kasvun vaihe ja ruokinnantaso. Vähärasvaisten eläinten pintarasvan paksuus on keskimäärin 0-3 mm. Isojen rotujen sonnien pintarasvan paksuus ei vuoden iässä mitattuna keskimäärin ylitä 3,5 mm. Keskikokoisten rotujen sonneilla pintarasvan paksuus on keskimäärin 3-6 mm. Ylimääräistä rasvoittumista on tapahtunut, kun pintarasvan paksuus ylittää 7 mm.
Kuvat Johanna Jahkola
Sonnihuutokaupasta ja ultraäänimittauksesta kirjoitti myös Maaseudun Tulevaisuus 19.3.
