Perinteistä lihan hankintaa on muutettava kohti kumppanuuksia kuluttajia kuunnellen.

Perinteisesti ajateltuna lihan hankinta on ollut ostamista: sopiva määrä, sovittu laatu ja toimitettuna oikeaan aikaan. Yksinkertaisuudessaan tuosta on ollut kysymys.

Ympäröivä maailma kuitenkin muuttuu kovaan tahtiin ja mainittu lähtökohta ei enää riitä. Asiakkaiden, käytännössä kuluttajien, vaatimukset lisääntyvät ja brändien merkitys kasvaa.

Brändi on sinänsä mielenkiintoinen käsite, koska siinä kysymys on ennen kaikkea sisällöstä. Täsmääkö kartta suhteessa maastoon, kohtaavatko tunne, sanoma ja ilme todellisuuden. Unohtamatta tietenkään makua, sitä viimeistä tuomaria.

Miten näiden yhteensovittaminen sopii alkutuotantoon ja mitä tällä on tekemistä lihan hankinnan kanssa? Voimmeko alkutuotannossa vaikuttaa yllä oleviin asioihin, vai haluammeko ainoastaan tuottaa sopivaa määrä lihaa, toimitettuna oikea-aikaisesti oikeaan paikkaan?

Itse uskon pohjoismaiseen lihan tuottamiseen. Emme tietenkään voi kilpailla hinnalla, koska olosuhteemme verrattuna lihan päätuotantoalueiden oloihin ovat täysin erilaiset ja lainsäädäntömme tiukempi. Näiden seurauksena tuotantokustannukset ovat meillä kilpailijoita korkeammat. Meidän kilpailuetumme on yksinkertaisesti oltava jotain muuta kun hinta.

Tämä ei tarkoita sitä, että tuotamme millä hinnalla tahansa, mutta jos kilpailemme ainoastaan hinnalla, kisa on hävitty jo ennen kun se alkoi. Esimerkiksi sianlihaa pystytään kuljettamaan merikonteilla mistä päin maailmaa minne tahansa maailmassa noin 10 sentillä per kilo. Tämä riittänee kertomaan, mistä on kysymys globaalissa lihamarkkinassa, jonka osana olemme.

Emme kuitenkaan jää tuleen makaamaan. Voimme edelleen tehostaa tuottavuuttamme, esimerkiksi uudet genetiikkaratkaisumme todistettavasti lisäävät sianlihantuotannon tuottavuutta ja sitä kautta ketjumme kilpailukykyä. Rehuissa on paljon vielä tekemätöntä sarkaa, niin tuotekehityksessä kuin myös rehujen käytössä tiloilla.

Syystä tai toisesta meillä on paha tapa pitää verrattomia kilpailuetujamme itsestäänselvyyksinä. Sellaisia ovat esimerkiksi lääkkeiden minimaalinen käyttö lihantuotannossa ja se, että kaikilla sioilla on saparot.  

Pidämme kynttiläämme turhaan vakan alla; kuluttajat eivät näitä asioita tiedä, jos emme niistä heille kerro.

Kuluttajien usko kotimaiseen lihaan on onneksi vahva, eikä syyttä. Tätä meidän pitää vaalia ja parhaan kykymme mukaan vahvistaa. Se ei onnistu mitenkään muuten kuin vahvalla yhteistyöllä arvoverkon kaikissa osissa.  Yhteistyö ei ole itsetarkoitus, vaan taustalla pitää olla looginen ja mitattava tavoite. Se voi olla esimerkiksi uuden tuotteiston luominen, teknologian kehittäminen tai esimerkiksi kulujen karsiminen.

Haluamme edelleen vahvistaa kumppanuuksia tuottajiimme ja maatalousteollisuuden kanssa, koska muuttuvassa maailmassa verkostoiden merkitys kasvaa. Siinä kehityksessä aiomme olla mukana. Viime kädessä kysymys on alkutuotantomme kilpailukyvystä, joka muodostuu tuottavuudesta, laadusta, läpinäkyvyydestä ja muista lisäarvotekijöistä.

Hyvänä esimerkkinä lisäarvotekijöistä ovat HK Rypsipossu® Suomessa ja Rapsgris® Ruotsissa sekä maissilla ruokittu MajsPlus Kylling -broileri Tanskassa.

Kirjoitus on julkaistu myös Kotilalta 2/15 Rehukolumnissa.