Reijo ja Liisa Keskinen tuottavat lihasikoja Pälkäneellä. Tila palkittiin HKScanin vuoden sikatuottajana. Palkinnon perusteena mainittiin esimerkiksi lihan korkea laatu ja pariskunnan aktiivinen...
Reijo ja Liisa Keskinen tuottavat lihasikoja Pälkäneellä. Tila palkittiin HKScanin vuoden sikatuottajana. Palkinnon perusteena mainittiin esimerkiksi lihan korkea laatu ja pariskunnan aktiivinen osallistuminen koulutuksiin.
Reijon vanhemmat rakennuttivat yhä tuotantokäytössä olevan sikalan vuonna 1977 ja edelleen toimivat liemiruokkijat hankittiin tilalle vuonna 1987. Reijo jäi käytännössä enemmän tai vähemmän tilalle töihin heti rippikoulun jälkeen ja tila siirtyi kokonaisuudessaan hänen omistukseensa vuonna 2001.
Aikanaan sikapaikkoja oli 1000 ja valmistuessaan sikala oli yksi Suomen suurimmista. Myöhemmin, kun ruokkijat lisättiin, sikalan eläinpaikkamääräksi vakiintui nykyinen 800 lihasikaa.
”Sellainen sopiva määrä, näiden kanssa pärjää hyvin ja yksi ihminen hoitelee tilan työt”.
Pitkäikäisillä ratkaisuilla
Aikanaan sikalaa suunnitellessa panostettiin hyvään jälkeen ja eläinten hyvinvointiin ja suurempia muutoksia tai remontteja ei ole tarvinnut tehdä.
”Lattia ja ilmastointi ovat edelleen alkuperäisiä,” Keskinen kertoo.
Myöhemmin tehty päätös kuivaavan viljasiilon rakentamisesta ihan sikalan viereen osoittautui hyväksi ratkaisuksi.
Tila on myös koko toiminnassa oloaikansa toimittanut lihaa vain HKScanille, mitä nyt yrityksen nimi on muuttunut vuosien aikana.
Liisa-puolison kanssa työnjakokin on melko selvä. Liisallakin on kokemusta sioista jo pitkältä ajalta, sillä ensimmäinenkin puoliso oli sikatilallinen. Liisa teki uransa tilan ulkopuolella pankissa ja siitä kertyneellä kokemuksella paperityöt hoituvat, isäntä kun ei niistä pahemmin innostu. Liisan kotitilalla sikoja ei enää kasvateta, mutta pellot ovat edelleen viljelyssä.
Yhteensä tiloilla on peltoa vajaa 120 hehtaaria vuokramaat mukaan laskettuna. Viljelyksessä on lähinnä ohraa ja vehnää.
”Ja heinää naapurin hevostilalle, Reijo Keskinen toteaa.
Reijo ja Liisa Keskinen selviytyvät hyvin keskenään tilan töistä. Aina ei tarvitse tavoitella suurta mittakaavaa, vaan kokemuksella ja järkevällä suunnittelulla pärjää.
Kertatäyttöisyys pienentää riskejä
Afrikkalaisen sikaruton uhka aiheuttaa hieman huolta tilalla, varsinkin kun alueella on pyörinyt runsaasti villisikoja. Tilan tautisuojasta huolehtiminen on erittäin tärkeää.
”Tosin meillä on onneksi sikala kertatäytössä eli tarvittaessa saa kerralla tyhjäksi, jos jotain tulee. Ja tautivaarakin on pieni, kun lähialueella ei ole yhtään muita sikatiloja jäljellä. Joka viikko itsekin saan vastata kyselyihin, että onko minulla edelleen sikoja, mutta kyllä tässä aina on pärjätty”.
Tilanpidossa auttaa pitkä kokemus ja realismi. Kaikkeen ei voi varautua ja oman jaksamisen mukaan mennään. Esimerkiksi sääoloiltaan haastavana viime kesänä osa viljoista päädyttiin jättämään peltoon eikä väkisin yrittää kuivata. Aina ei tarvitse pyrkiä erityisen suureen tuotantoon vaan itselle parhaiten sopivaan ratkaisuun.
Opintomatkoilta näkemystä
Pariskunta on osallistunut ahkerasti erilaisiin koulutustilaisuuksiin ja ollut mukana lähes jokaisella HKScanin sikatuottajien matkalla ulkomaille. Tänäkin kesänä lähdetään opintomatkalle Unkariin.
”Kiinnostava nähdä, miten asioita tehdään muualla ja hienoa päästä näkemään erilaisia paikkoja. Viro taisi olla ensimmäinen tuottajareissukohde”, Keskiset muistelevat kokemuksistaan.
”Kyllähän matkalla myös näkee, miten asioita ei pidä tehdä. Etelä-Euroopassa hukkakauraa oli joka paikassa ja huomasi, että vaikka EU:ssa kaikilla on samat säännöt, käytännöt vaihtelevat paljon. Muissa maissa kun tuottajat olisivat samalla viivalla vaatimusten kanssa kuin täällä, suomalaisella tuotannolla ei olisi mitään hätää.”
Koulutukset ja reissut ovat hyödyllisiä ja sieltä tarttuu paljon tietoa, mutta lopulta aina pitää vähän ”säätää itse” asioita omalle tilalle sopiviksi.
Tilanpidon ohella vapaa-aikaan mahtuu monenlaista aina kunnallispolitiikasta metsästykseen, tractor pullingia unohtamatta.
”Kahdesti nyt osallistunut, kun tässä lähellä on ollut kilpailuja. Ensimmäisellä kerralla voitin kisan, mutta viimeksi Pohjanmaalta tultiin viritetyillä traktoreilla. Itsekin pitää varmaan hankkia lisää tehoja omaan koneeseen ja HK:n logot selvästi näkyvissä, niin voi Atrian tuottajille heittää läppää”, isäntä hymähtää.
