Uudet emolehmätuottajat saattavat aloittaa karjanpidon aivan puhtaalta pöydältä, mutta joukossa on myös maidontuotannosta siirtyviä yrittäjiä. Tuotantoneuvoja Maarit Viljakaisen sydän sykkii lämpimästi molemmille ryhmille.

Hänen kotitilallaan lypsylehmät vaihtuivat emolehmiin 90-luvun alussa, Maaritin ollessa vielä koululainen. Isä on karjamies edelleen ja tytär sai kotoa innon ja opit tulevalle työuralleen. Hän aloitti neuvojana HKScanilla noin vuosi sitten.

Emolehmiin siirtymistä harkitsevia Maarit neuvoo aloittamaan pohdinnan omista kiinnostuksista. Eläimistä täytyy aidosti tykätä, hän sanoo, muuten ei ole motivaatiota kehittää tuotantoa.

"Yleinen harhaluulo on, että emolehmien pito on helpompaa kuin lypsylehmien. Yhtä lailla työtä ja huolenpitoa karja kuitenkin vaatii. Vain päivittäinen lypsytyö ja siitä saatava korvaus jäävät pois."

Tuotantomuodon haaste onkin tulojen jaksottuminen hyvin voimakkaasti. Emolehmätilalla tilipäivä tulee vasta kun vasikat on saatu kasvatettua ja myytyä, joko vieroituksen jälkeen jatkotilalle loppukasvatukseen tai teuraskypsänä teurastamolle.

Jos työ eläinten kanssa tuntuu omalta, seuraava askel on miettiä omat tuotantotilat, käytettävissä oleva rehu- ja laidunala ja näiden pohjalta haarukoida sopiva karjakoko.

"Emolehmätuotannon kannattavuus perustuu laiduntamiseen, joten laidunalaa on oltava tarpeeksi. Laitumella vasikka kasvaa vähin kuluin ja emo pysyy sopivassa kuntoluokassa."

Aloittavan emolehmätilan on valittava myös sopiva rotu. Valintaan vaikuttavat käytettävissä olevat tilat, laitumet ja rehut ja suunniteltu vasikoiden käyttö. Jos aikoo myydä vasikat pelkästään välitykseen, Maarit neuvoo harkitsemaan risteytyksen hyödyntämistä pihvilihantuotannossa. 

"Risteytysemo on parhaimmillaan kahden puhtaan liharodun risteytys. Kahden tai jopa kolmen rodun risteytysvasikat kasvavat nopeammin ja niiden vieroituspainot ovat parempia kuin puhdasrotuisten. Mutta jos omaa silmää miellyttää tietty rotu, ja sen luonne sopii yhteen oman temperamentin kanssa, puhdas rotu on toki hyvä vaihtoehto. Tällöin on mahdollisuus toimia myös jalostajana."

Rakennusinvestointia on mietittävä hyvissä ajoin. Tarkoituksenmukaisessa, selkeässä kylmäpihatossa työ sujuu ja eläimillä on hyvät oltavat.

HKScanin Rotukarja 2025 -ohjelmaan liittyessään tuotantoaan lisäävä emolehmätila saa tuekseen rakennussuunnittelijan ja tuotantoeläinlääkärin. Maarit neuvoo tuotannon järjestämisessä, rehustuksessa, ruokinnassa ja eläinten hankinnassa. Uusille emoille maksetaan myös viiden vuoden ajan investointilisää.

Monet turvaavat tulovirtaa jatkamalla maidontuotantoa emolehmien rinnalla ainakin jonkin aikaa. Heille Maarit antaa vielä yhden tärkeän, tautisuojausta koskevan vinkin: lypsykarja ja emolehmät on pidettävä visusti erillään toisistaan, esimerkiksi erillisissä rakennuksissa, eikä eläinliikenne saa sotkeentua. 

Emolehmäneuvoja on ylpeä suomalaisesta rotukarjaketjusta: "Emolehmätiloilla lehmät pystyvät toteuttamaan hyvin pitkälle lajityypillistä käyttäytymistään. Tätä viestiä haluan välittää myös kuluttajille."

 


Emolehmiin siirtymistä harkitsevia Maarit neuvoo aloittamaan pohdinnan omista kiinnostuksista. Eläimistä täytyy aidosti tykätä.

 

Lue myös, miten Tasson tila Urjalassa siirtyi lypsylehmistä emolehmiin.