Puhdas vesi on kaikille eläville eliöille elintärkeä komponentti, niin myös sioille. Sika tarvitsee vettä moniin elimistönsä tehtäviin, kuten kudosten ylläpitoon, kasvuun ja maidontuotantoon ja elimistön eri säätelymekanismeihin (lämpö, vierasaineet, suola jne).

Sian tulee saada vettä riittävästi joka päivä. Se tarvitsee jokaista syömäänsä kuivarehukiloa kohti 2,5 – 3,0 litraa vettä. Esim. jos lihasika syö lihasikalassa ollessaan noin 200 kg kuiva-ainetta, niin vettä se tarvitsee tuona aikana vähintään 500-600 litraa palan painikkeeksi. Helle voi nostaa kulutusta vielä reippaasti yli tuon. Lihasian päivittäinen tarve on 5-10 l/pv ja imettävän emakon 25-45 l/pv. Veden lämpötilalla on myös merkitystä kulutukseen. Juominen lisääntyy, jos vesi tarjotaan kehon lämpötilaa kylmempänä. Suositeltava juomaveden lämpötila sioille on noin 17 C-astetta.

Veden laatu tärkeää

Määrän lisäksi juomaveden ja liemirehun valmistukseen käytetyn veden on oltava laadultaan moitteetonta, mikä ei aina olekaan niin helppo tehtävä kuin veden määrän varmistaminen. Heikolla veden laadulla voi kuitenkin olla yllättäviä ja ikäviä vaikutuksia sikojen terveyteen, syöntiin ja kasvuun. Veden laatua kannattaa miettiä etenkin, jos tuotantotulokset ovat heikentyneet ilman selkeää syytä ja tutkia laatu säännöllisesti.

Veden laatu voi vaikuttaa yllättävänkin paljon sikojen terveyteen

Vesi sisältää aina joukon haitattomia epäorgaanisia suoloja. Mikäli kuitenkin vedessä on huomattavia määriä (yli 300 ppm) nitraattia, osa siitä voi hapettua nitriitiksi. Nitriittipitoisen veden on eräissä tutkimuksissa todettu lisäävän sikojen kuolleisuutta. Putkistosta voi liueta veteen myös haitallisia metalleja esim. rautaa. Myöskään E.colia tai koliformisia bakteereita ei saisi olla juomavedessä.

Pidä putkistot puhtaana

Veden laadun näkökulmasta pääasiallinen ongelma sikaloissa on biofilmi, jota kasvaa herkästi putkistojen sisäpinnoilla. Limainen, runsaasti polysakkarideja sisältävä kalvo (ns. biofilmi) on helppo kiinnittymis- ja kasvupinta bakteereille. Jos veteen lisätään mm. happoja tai vitamiineja, ne yleensä vielä edistävät biofilmin muodostumista. Biofilmi voi heikentää myös lääkkeiden vaikutusta.

Veden laatuongelmien lisäksi biofilmi hidastaa veden virtausta putkistossa tukkimalla annosteluventtiileitä ja juomanippoja.  Tukkeumia aiheuttaa usein myös putkistosta irtoava ruoste, jonka vuoksi nykyään uudet vesilinjat asennetaankin muoviputkista. Biofilmiä voi tavallaan verrata kolesterolin kertymiseen ihmisen verisuonistoon ja sen aiheuttamiin ongelmiin verenkierrossa.  Biofilmin puhdistaminen putkistoista on haastavaa, eikä se välttämättä irtoa tavanomaisilla annoksilla pesuaineita tai happoa. Usein tarvitaan reippaampi ”shokkipuhdistus”.

…. ja nipat kunnossa

Sikojen juomanipat sijaitsevat yleensä lantaritilän päällä, jossa ne ovat myös herkkiä likaantumaan, etenkin jos ovat liian alhaalla. Suositeltava korkeus on noin 5 - 10 cm sian selkälinjan yläpuolella. Juomakupit kannattaa puhdistaa säännöllisesti ulosteesta ja kuivikkeista. Rehukin voi liata juomanipan, joten nipat kannattaakin sijoittaa esimerkiksi emakoilla reilusti rehukaukalon yläpuolelle.  Myös putkistosta irtoava ruoste kerääntyy helposti juuri nippoihin ja tukkii ne. Veden virtausta kannattaa seurata ja mitata säännöllisesti eri osastoista ja puhdistaa nipat tarvittaessa.

Vesinippojen puhtautta tulee seurata, sillä ne voivat tukkeutua helposti

Koska vesinäyte kannattaa ottaa?

Yleisimpiä kaivoveden terveyshaittoja aiheuttavia ongelmia ovat korkeat bakteeripitoisuudet ja liiallinen nitraatin tai fluoridin määrä. Käytettäessä kunnan vettä tätä ongelmaa ei ole, koska sen laatua seurataan jatkuvasti. Kunnan tai vesiosuuskunnan vesi on siis lähtökohtaisesti puhdasta, mutta tullessaan ulos sian juomanipasta se ei sitä enää välttämättä olekaan. Sikalan veden laatu on siten hyvä analysoida aika-ajoin.  Maitotiloilta vaaditaan, että oman kaivon vesi on tutkittava max 3 vuoden välein, mutta sikatiloilla siihen ei ole määrätty lainsäädännössä tarkkaa aikarajaa. 2 - 3 vuotta voisi käyttää ohjenuorana myös sikatiloilla, olipa käytössä oma kaivo tai kunnan vesi. Tautisuojauksen kannalta jopa vuosittainen tutkimus olisi paikallaan.

Sikalan kaivoja ja vesilinjoja suunnitellessa kannattaa miettiä niiden sijoittelua niin, ettei poikkeamatilanteissakaan pääsisi valumia ja bakteereja juomaveteen. Yksi kriittinen kohta ovat myös sikalan sisätiloissa olevat kiertovesi- ja välisäiliöt. Jos vesi-, rehu- tai sekoitussäiliöitä ei puhdisteta ja huolleta säännöllisesti, niin mm. juomaveden desinfioinnistakaan ei ole mitään hyötyä.

Vesinäytteen otto:

-        Vesinäyte otetaan aina puhtaaseen, käyttämättömään purkkiin.

-        noin 1l/näytettä riittää

-        Juoksuta vettä hetken, että irtonainen lika ei kontaminoi näytettä

-        Näyte mieluiten putkesta suoraan, nipan lika kontaminoi näytettä herkästi, jolloin tulos ei ole luotettava

-        Ota näyte sekä linjaston alku- että loppupäästä

  • Näyte linjaston loppupäässä kertoo putkiston tilanteesta
  • Näyte kaivosta suoraan tai ihan linjaston alkupäästä kertoo itse veden laadusta

Useimmat laboratoriot tekevät veden laadun mikrobiologisia määrityksiä. Silloin tutkitaan bakteerien kokonaismäärä sekä koliformisten bakteerien määrä. Kokonaisbakteerien osalta suositus on alle 10 000 mpy/100ml. Vesi on juomakelvotonta, jos se ylittää 100 000 mpy/100 ml. E.colia tai koliformisia saisi olla vain < 1 mpy/100 ml. Muita parametreja, joilla kuvataan veden laatua ovat sen nitraattipitoisuus, happamuus ja kovuus sekä erilaisten kivennäisten pitoisuudet. Alla ihmisten juomaveden suositusarvoja, niitä voidaan hyvin soveltaa myös sioille.

Veden laatusuositukset

Yhdiste, merkki

Suositus enimmillään

pit. mg/l

Nitraatti (NO3-)

50

Nitriitti (NO2-)

0,5

Ammonium (NH4+)

0,5

Kloridi (Cl-)

100

Mangaani (Mn)

0,05

Rauta (Fe)

0,2

Sulfaatti (SO42-)

250

Kupari (Cu)

2

Lyijy (Pb)

0,01

pH

6,5 - 9,5
   

mpy=pesäkettä muodostavaa yksikköä

Seuranta on valttia

Tässä muistilistaa veden puhtauteen liittyen asioista, jotka kannattaa huolehtia:

-        Seuraa päivittäin vesinippojen toimivuutta ja puhtautta sekä niistä tulevan veden määrää

-        Avaa tarvittaessa nipat. Puhdista ne ja säädä nippojen vedenvirtausta. Vaihda tarvittaessa uusiin.

-        Seuraa sikalan vedenkulutusta päivittäin

-        Seuraa veden väriä, hajua ja makua.

-        Seuraa vesiputkiston veden painetta (1-2,5 bar)

-        Ota vedestä säännöllisesti näytteitä ja lähetä ne analysoitavaksi. Ota näytteitä linjaston eri kohdista ja etenkin loppupäästä.

-        Huolehdi kiertovesi- ja välisäiliöiden sekä annostelulaitteiden yms. puhtaudesta ja huolloista.

-        Seuraa sikalan tuotantotuloksia, lääkkeiden käyttöä ja sikojen käyttäytymistä. Mieti, mistä mahdolliset muutokset johtuvat.