Kalle Kaurala on pitänyt sikatilaa Somerolla vuodesta 1996. Tilalla on lihasikapaikkoja vajaa 1800. Käytössä on sekä puru- että lietesikaloita. Tila on siitä hieman erilainen, että porsaita tulee sikalaan kolmesta eri osoitteesta. Ominaista tilalle on myös kokeileva henki. Uusille ideoille ollaan aina korvat höröllä:

”Kaikki sikalat ovat vähän erilaisia ja on kiva nähdä erilaisia pohjaratkaisuja tai miten tietyt asiat on toteutettu. Kiitos niille isännille, joiden tiloja on saanut tulla katsomaan.  Avoimuus näissä asioissa on lisääntynyt ja entistä useammin pääsee näkemään, miten asioita on tehty”, Kalle kiittelee.

Kun uusi idea on saatu tai nähty muualla toimiva ratkaisu, päätyy se helposti myös omalla tilalla testattavaksi:

”Pakkohan näitä on tehdä käytännön testeinä ja tulokset lopulta ratkaisevat sen, miten onnistunut jokin kokeilu on. Osassa kokeiluista tai erilaisista ratkaisuista seuranta on melko hidasta, ja tuloksia voi joutua vähän odottelemaan. Tuohan tämä omanlaistaan maustetta näihin työpäiviin”, Kalle toteaa. 

Aina ratkaisu ei toimi toivotulla tavalla, mutta näistäkin kokeiluista huolimatta tuotantotulokset ovat pysyneet hyvällä tasolla. Suurempia katastrofeja ei ole osunut kohdalle, riskit tiedostetaan. Yleensä ideoista puhutaan yhdessä ja sovitaan, mitä tehdään.

”Ainakin useimmiten”, tilan hoidossa vahvasti mukana oleva vanhin poika Santeri naurahtaa.

Ratkaisuissa toimivuus etusijalla

Sikalaa kunnostettaessa on päädytty hieman epätavallisempiin, mutta samalla mahdollisimman toimiviin ja työtä helpottaviin ratkaisuihin.

Uudet osastot on rakennettu vanhoihin puruosastoihin, joissa sisäkorkeus on poikkeuksellisen korkea, mikä aiheuttaa ilmastoinnille haastetta. Kaikki kuitenkin on sujunut tähän mennessä hyvin.

Karsinoissa ritiläratkaisu poikkeaa perinteisestä. Kiinteää osaa on noin 2/3 karsinan alasta ja tämä osa on väliaidassa olevan ruokakaukalon vieressä, muu on ritilää. Näin suurin osa jätöksistä päätyy sinne, mihin pitääkin, ja siat harvemmin sontivat ruoka-astiansa ympäristöön. Osastoissa ei vielä ole mennyt läpi kovin montaa sikaerää, mutta kokemukset ovat olleet positiivisia ja kolaamista on tullut vähemmän.

Karsinan ritiläratkaisu auttaa pitämään tilat puhtaina

Ilmanvaihdossa on suunnitelmissa kokeilla sikalan viilentämistä alhaaltapäin kuumalla kelillä samaan tapaan kuin talvisaikaan käytössä on lämmitys. Ratkaisu käyttäisi vähemmän energiaa kuin perinteiset viilennyskeinot. Tavoitteena on vähentää sikojen sotkemista hellekeleillä.

Lastaustilakin on uudistettu viime aikoina. Sen suunnittelussa kyseltiin eläinkuljetusautojen kuljettajilta kommentteja ja palautetta, millainen ratkaisu olisi näille mahdollisimman toimiva ja tekisi lastaamisen autoon helpoksi. Lastausosaston ideana on, että se pestään aina käytön jälkeen ja siellä on portteja, joiden avulla voidaan helposti säädellä eläinmäärää.

Kokeilut ulottuvat myös ruokintaan ja muihin tilan töihin. Tavoitteena on helpottaa työtä.

Uuteen lastaustilaan haluttiin useampi portti, joiden avulla eläinmäärää on helppo säädellä

Lapsilla vapaus valita – jatkaminen houkuttaa

Tilan tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä tuotantotulokset ovat hyvät ja intoa työhön riittää. Tavoitteena on ollut uuden sikalarakennuksen rakentaminen. Ympäristöluvan saanti on kuitenkin osoittautunut hankalaksi, joten kehitysenergia on kohdennettu nykyisten rakennusten korjaamiseen ja kunnostamiseen.

Esikoispoika Santeri on kiinnostunut tilan jatkamisesta, tosin ei ihan vielä.

”Isällä on vielä sen verran vähän ikää, että sukupolvenvaihdos ei vielä ole ajankohtainen. Katsotaan, jos jossain vaiheessa yhtiöitetään tila”, Santeri hahmottelee tulevaisuuden suunnitelmia.

Maatalousalan koulutuksen sijaan Santeri on opiskellut insinööriksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Tällä hetkellä pääasiallinen työ on lähialueella tilan ulkopuolella, mutta työ tilalla ja jatkajan rooli tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Santeri muutti kihlattunsa kanssa tilan pihapiirin toiseen rakennukseen ja voi näin helposti avustaa tilan toimissa töiden jälkeen ja viikonloppuisin.

”Kyllä suunnitelmissa on hankkia jonkinlainen maatalousalan koulutus jossain vaiheessa, mutta kyllä näistä teknisen alan opinnoista on ollut hyötyä tilalla työskennellessä”, Santeri toteaa.

Santeri viihtyy päivätyönsä ohessa sikalan töissä ja toivoo jatkavansa tilanpitoa tulevaisuudessa

Vanhemmat ovat kannustaneet lapsiaan tutustumaan vaihtoehtoihin myös maatalouden ulkopuolelta ja valitsemaan itseä miellyttävän uran. Perheen keskimmäiset tyttäret ovat päätyneet muihin töihin, neljästä lapsesta nuorimmainen on vielä peruskoulussa.

Perheen äiti työskentelee tilan ulkopuolella ja auttelee tarvittaessa töissä. Hänen yhtenä intohimonaan on kauniin kotitalon sisustaminen ja vieras pääseekin nauttimaan upeasta maalaisromanttisesta ympäristöstä, luonnollisesti sekä perheen kissa että koira jaloissa rapsusta kerjäten. Eikä innostus ole rajoittunut vain kotitaloon. Sikalan toimistotilatkin pyritään saamaan mahdollisimman viihtyisiksi ja osana sisustusta toimistoon on esimerkiksi hankittu hieno koivuseinä.

Viihtyisässä toimistossa on hyvä käydä läpi tilan tuotantotuloksia yhdessä asiantuntijamme Riitta Pietilän kanssa

Kuluttajilta toivotaan lisää kiinnostusta

Lihasektorilla loppupeleissä kuluttaja tekee päätökset ja kuluttajien valinnat vaikuttavat selvästi alan ja tilojen kannattavuuteen. Sekä isä että poika toivoisivat, että kuluttajien tiedot maatalousalasta olisivat nykyistä paremmat ja asioista otettaisiin paremmin selvää.

”Kotimaisuutta ei nähdä kaupassa oikein valttina”.

Vastuullisesti tuotetun lihan ja lihantuottajien arvostuksen lisäämiseksi voitaisiin Santerin mielestä lanseerata vaikkapa uudenlainen sertifikaatti, joita on jo käytössä monilla muilla tuotantosuunnilla.

”Se osoittaisi, että kyseessä on laadukas ja vastuullisesti tuotettu tuote. Muutenkin voitaisiin korostaa, miten suomalainen ”tehotuotantokin” on vastuullista tuotantoa eikä vastaa siihen liitettyjä negatiivisia mielikuvia”, Santeri kaavailee.

Mutta riippumatta siitä, tuleeko sertifikaatteja vai ei, Kauralan tilalla toivotaan, että kuluttajat arvostaisivat jälleen sianlihaa ja sen tuottajia. Jos se heistä on kiinni, tilalla tuotetaan sikaa jatkossakin, toivottavasti tulevaisuudessa uusissa tiloissa, jos ympäristölupa menee läpi, ja rohkeasti uusia tuotantoa helpottavia ideoita kokeillen.