Kesän kuivuus jatkui heinä-elokuussa ja jätti myös toisen säilörehusadon vaatimattomaksi. Alueellisesti vaihtelu oli kuitenkin suurta - jollain tiloilla se pelasti talven ruokinnan. Kolmas sato jää...
Kesän kuivuus jatkui heinä-elokuussa ja jätti myös toisen säilörehusadon vaatimattomaksi. Alueellisesti vaihtelu oli kuitenkin suurta - jollain tiloilla se pelasti talven ruokinnan.
Kolmas sato jää aina pienemmäksi ja sen kasvuunlähtö ei ole ollut optimaalinen. Silti kolmaskin sato kannattaa korjata talteen, jos vaan korjattavaa on. Tänä syksynä on myös erityisen tärkeä inventoida rehut ensi tilassa.
Korjaa kolmas sato aikaisintaan syyskuun puolivälissä
Kolmannen säilörehusadon korjuu kannattaa jättää mahdollisimman myöhälle syksyyn. Syyskuun kahta keskimmäistä viikkoa kannattaa välttää. Tässä vaiheessa heinäkasvit siirtävät sokereita juureen ja varmistavat talvehtimisen ja kevään uuden kasvun. Tämä ei kuitenkaan juurikaan heikennä rehun ruokinnallista arvoa. Vaikka sokerit puuttuvat, kolmannen sadon D-arvo pysyy hyvin ylhäällä.
Erään neuvojan mukaan paras korjuuaika kolmannelle sadalle on pysyvän lumen satamista edeltävä päivä. Toki, jos aluslehdet lähtevät pilaantumaan ja sadon määrä laskemaan, ei korjuuta kannata enää lykätä.
Tänä vuonna kesannoilta ja erilaisilta viherryttämisaloilta on korjattu rehua. Myös ne kannattaa tarkistaa ennen talvea.
Käytä aikaa rehusadon määrän arvioimiseen
Kun kaikki korsirehut on saatu talteen, on tärkeä inventoida rehut. Paalimäärät lasketaan tarkkaan ja paalien painot arvioidaan takavuosien kokemukseen perustuen. Laakasiiloista ja aumoista rehut kuutioidaan. Siiloissa pitää muistaa, että etuluiskaa ei saa aliarvioida. Sen vähennys voi olla helposti jopa 10 %.
Kuutiopainon arviointi siilorehulle on tärkeää, mutta välillä hankalaa. Kostealla rehulla voidaan olla jopa 800 kilossa, mutta kuivalla noukinvaunurehulla voidaan jäädä alle 500 kilon.
Viime kesän rehut ovat tyypillisesti melko kuivia. Jotta rehujen inventoinnissa päästää hyvään tarkkuuteen, kannattaa valtaosa rehunäytteistä ottaa jo syksyllä. Siiloissa ja paaleissa voi olla hieman ennakoitua enemmän rehua, kun se on normaalia kuivempaa. Samalla saadaan tarkka tieto rehun ruokinnallisesta arvosta ja voidaan arvioida täydennysrehujen tarve.
Ensimmäisen sadon rehuissa kuitupitoisuus on ollut useissa tapauksissa melko matala. Kun se yhdistetään säilörehun niukkuuteen, ruokinnasta tulee helposti pötsin toiminnan kannalta ongelmallista. Tällöin ruokintaan pitää lisätä olkea tai tärkkelyksetöntä kuitupitoista väkirehua. Myös nämä rehut ovat ensi talvena hankalasti saatavia, kun esimerkiksi sokerijuurikkaan sato näyttää jäävän pieneksi.
Hyödynnä oikein kevyttä ja painavaa viljaa
Myös viljasato jää heikoksi niin määrällisesti kuin laadullisesti. Naudan pötsi ei onneksi ole kevyelle viljalla aivan niin herkkä kuin yksimahaisten mahat. Rehutaulukossa kevyin kaura (hehtolitrapainoltaan 35-45) vastaa energialtaan hieman myöhään korjattua säilörehua. Vaikka viljan NDF-kuitu ei pötsissa vastaa säilörehun kuitua, voi kevyt vilja olla jopa pötsin kannalta hyväksi.
Jos säilörehua on niukalti, voi kevyttä ja painavaa viljaa oikeassa suhteessa lisäämällä saada ruokinnasta onnistuneen. Pelkän painavan viljan lisääminen kerryttää pötsiin helposti liikaa tärkkelystä. Pelkän kevyen viljan käyttäminen puolestaan jättää energiatason liian alas, hyvä vilja kun on parempi energiarehu. Ruokinta on aina kokonaisuus.
Tunnista tyhjät ajoissa
Jos rehujen inventoinnin ja analysoinnin jälkeen tullaan vielä siihen lopputulokseen, että rehut eivät riitä, kannattaa sopeuttavat toimenpiteet tehdä ajoissa. Näin vaikutus rehunkulutukseen on suurin. Emolehmätiloilla tiineystarkastukset ovat aina tärkeitä ja tänä syksynä ne vielä korostuvat. Tyhjiä lehmiä ei kannata talveksi jättää syömään rehuja muilta emoilta. Samoin karsintaan joutuvat ensin ne emot, jotka eivät ole vierottaneet hyvää vasikkaa. Emolehmäneuvojamme Maarit on kirjoittanut karsintaan tarkemmat ohjeet.
Tulevasta talvesta tulee haastava. Onkin tärkeä, että kaikki keräävät nyt rehuja, vaikka oman tarpeen yli, ja varmistavat näin osaltaan myös naapuritilan tulevaisuutta. Rehut saadaan varmasti hyötykäyttöön Karkearehupörssin välityksellä.
Kolmas sato kannattaa kerätä aikaisintaan syyskuun puolivälissä.