Lihan ympäristövaikutuksista puhutaan paljon julkisuudessa. Keskustelun, politiikkatoimien ja vertailun, esimerkiksi kotimaisen ja tuontilihan osalta, tulisi perustua tutkittuihin faktoihin.

”Kasvavaan tiedontarpeeseen tarvitaan luotettavaa, tutkittua tietoa kotimaisesta lihantuotannosta ja sen ympäristösuorituskyvystä”, muistuttaa tutkija Sanna Hietala Luonnonvarakeskuksesta.

HKScan, Atria, MTK ja Luonnonvarakeskus, Luke, ovat käynnistäneet laajan hankkeen suomalaisen sian- ja broilerinlihan ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Kansainvälisten tutkimukset antavat meille käsityksen suuruusluokasta, mutta ohjaustoimiin, markkinointiin ja tuotannon kehittämiseen tarvitaan yksityiskohtaisempaa, tuotantoketjukohtaista tutkimusta.

Jotta viestintä kotimaisen tuotannon ympäristövaikutuksista olisi vankemmalla pohjalla, vaikutusten arvioinnin tulee noudattaa uusimpia eurooppalaisia laskentaohjeistuksia. EU:n Komissio yhdessä eri toimialaliittojen kanssa on laatinut tuoteryhmäkohtaisia ohjeistuksia (Product Environmental Footprint, PEF), mm. punaiselle lihalle ja rehutuotannolle.

”Suomalaista broilerinlihantuotantoa on arvioitu hiilijalanjäljen ja joidenkin muiden ympäristövaikutusten osalta 10–15 vuotta sitten, mutta tuotantorakenne, teknologiat ja rehustukset ovat ottaneet harppauksia eteenpäin, eikä tuo arvio enää kuvaa nykyistä tuotantoa”, kertoo tutkija Kirsi Usva.

Suomalaisesta sianlihantuotannosta ei puolestaan ole koskaan aiemmin laadittu tarkkaa ympäristövaikutusarviointia.  Tuotannon ympäristösuorituskyvyn kehittymistä voidaan arvioida vertaamalla nykytuotantoa aiempiin tutkimuksiin. Broilerintuotannon osalta vertailu voidaan jo toteuttaa tuohon 10 vuoden takaiseen arviointiin. Tuotannonalojen vesijalanjälkeä ei ole toistaiseksi arvioitu lainkaan.

Hanke tuottaa uutta tietoa hiili- ja vesijalanjäljestä

Kotimaisen tuotannon ympäristösuorituskyvyn luotettavaan ja vertailukelpoiseen arviointiin tähtäävä hanke ”Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky –SBYM” käynnistyi kuluvana syksynä. Hankkeen tavoitteena on tuottaa alalle uutta tietoa tuotannon hiilijalanjäljestä ja vesijalanjäljestä.

Hankkeessa tunnistetaan ilmastovaikutuksen ja vesijalanjäljen kannalta keskeisimmät tekijät noudattamalla uusimpia tuoteryhmäkohtaisia ohjeistuksia, jolloin tuloksista saadaan vertailukelpoisia. Alan toimijoiden lisäksi mukana ovat tiedontuottajina sian- ja broilerinrehun osalta A-Rehu, Hankkija (Suomen Rehu) ja Satarehu. Tämän tutkimuksen myötä ala voi osallistua julkiseen keskusteluun faktoihin perustuen. Tuloksia voidaan käyttää suoraan myös alan kehittämiseen, viestintään ja markkinointiin.

Ohjeistuksien sopivuudesta pohjoismaisiin olosuhteisiin kerätään myös tietoa hankkeen pohjalta ja viestittäväksi päätöksenteon suuntaan, nyt kun komissio pohtii jatkotoimenpiteitä elinkaariarvioinnin hyödyntämisestä politiikkaohjauksessaan.

Kysely tiloille talven aikana – ole mukana!

Sian- ja broilerinkasvattajien kannattaa olla nyt aktiivisia. Lihataloilla ei ole kaikkea tarvittavaa tuotantoketjuaineistoa saatavilla, joten lisätietoja tullaan tarvitsemaan suoraan tiloilta.

Tiedonkeruukyselyt tullaan laatimaan sähköisinä ja ne toteutetaan talvella 2019. Kyselyyn vastaaminen teettää tiloilla jonkun verran työtä, mutta mukana olevat tilat tulevat saamaan maksutta käyttöönsä arvion oman eläintilansa ympäristösuorituskyvystä, perustuen viimeisimpään tutkimustietoon. Tämä yhteistyö mahdollistaa sen, että saamme yhdessä laadittua luotettavat tiedot suomalaisesta tuotannosta faktapohjaiseen keskusteluun.

"Eri toimijoiden yhteistyönä toteutettava hanke on ainutlaatuinen ja mahdollistaa luotettavan tuotantoketjukohtaiseen dataan perustuvan ympäristösuorituskykyarvioinnin tekemisen kotimaisen sian- ja broilerinlihan osalta. Hanke parantaa sika- ja siipikarjasektorin valmiuksia kehittää tuotannon ympäristösuorituskykyä sekä mahdollistaa viestinnän kotimaisen sian- ja broilerinlihan kilpailukyvyn edistämiseksi." toteaa HKScan-konsernin tuottajapalveluista vastaava Ulf Jahnsson. 

 

Teksti: 
Sanna Hietala, Kirsi Usva, Juha-Matti Katajajuuri ja Hannele Pulkkinen
Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita Kestävyystutkimus ja indikaattorit -ryhmästä