Muutama viikko sitten ajelin ruskan värittämän kauniin peuraisen Vesilahden läpi kohti Sastamalaa. Reissuni tarkoitus oli tutustua markkinointi- ja viestintäassistentti Anna-Elina Perttulan kanssa ammattimaiseen tuhoeläintorjuntaan tilalla.

Mielenkiintomme kohdistui jyrsijämäärien ehkäisyyn: Miten torjutaan ammattimaisin ottein kotihiiri, metsähiiri ja rotta eli Mus Musculus, Apodemus Flavikollis ja Rattus Norvegigus pääsemästä tuotanto- rehu- ja kuiviketiloihin kotieläintuotannossa.  Elämme juuri nyt sitä aikaa vuodesta, kun ei toivotut jyrsijät hakeutuvat kilvan eläinsuojiin lämmön ja ravinnon houkuttelemina mukanaan mahdollinen uhka useammastakin tuotantoeläinten taudinaiheuttajasta.

 

Tapasimme Kaarlo Satimuksen Satimus Oy:stä Finnpigin karjuaseman (myöh. asema) piha-alueen portilla. Kaarlo on tehnyt tuholaistorjuntaa alan eri yrityksissä ja myöhemmin yrittäjänä koko työikänsä, niin tehtaissa ja tuotantolaitoksissa kuin maatiloilla ja asunnoissa. Kaarlolla on ollut myös aikaisemmin maanviljelystä, mutta viljely on nyt jo siirtynyt nuoremmalle sukupolvelle. Aseman jyrsijäntorjunnasta hän on huolehtinut jo useita vuosia. Tavoitteeksi on asetettu siellä ”ei yhtään jyrsijää asemarakennuksen sisään”, joten rima on asetettu korkealle.

Kaarlo kertoi toimenkuvaansa esitellessä, että tuholaistorjuntaa ammatikseen tekevän on käytävä viikon kestävä tuhoeläintorjuntakurssi, jonka jälkeen on oikeudet käyttää tuholaistorjunta-aineita, ja osaamistaankin voi sitten myydä.  Ammattimaista tuholaistorjuntaa tekevät yritykset ja henkilöt löytyvät rekisteröityneinä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes.fi) ylläpitämistä rekisteristä. Viljelijän kasvinsuojeluainekurssin käyminen, se viiden vuoden välein käytävä, oikeuttaa myös jyrsijämyrkkyjen käyttöön, mutta vain omalla tilalla ja kun tarve torjunnalle on ilmeinen, eli on niin sanottu ”pakottava riski”. Nykyään valmisteita ei enää myydä kaupoista vähäistä määrää isompaa erää tavalliselle kuluttajalle.

Kaksi kolmasosaa ratkaisee jo paljon

Kaarlon mukaan jyrsijöiden, myös lintujen, elämää tuotantorakennusten läheisyydessä voidaan vaikeuttaa poistamalla niiden mahdolliset ruokailu- pesimis- ja piilottelupaikat. Rakennusten tiiviydellä ja rakenteiden kunnossa pysymisestä huolehtimalla voidaan ehkäistä kolmasosa pieneläinten pyrkimisestä rakennuksiin.

Toinen kolmasosa jyrsijäpaineesta estetään pitämällä jyrsijöiden ruokailumahdollisuudet vähissä siivoamalla ympäristöstä pois rehujätteet. Asemalla onkin satsattu Kaarlon neuvomana juuri näihin asioihin viime vuosien aikana: piha-alue on aidattu ympäriinsä noin puolitoistametrisellä teräsverkolla, jonka alaosassa aitaa on puolimetrinen tiheämpisilmäinen verkko. Tuotantorakennuksen pellityksiä on tarkistettu niin, etteivät eristysvillat missään pursuile tai ole avoimena. Putkien läpiviennit rakennukseen on tiivistetty.

 

Viime kesänä, jyrsijöiden kiusaksi, rakennuksen ympärille ja ajoväylille laskettiin vielä asfaltti. Seinältä päin asfalttia on nyt 10-15 metriä koko rakennuksen ympäri. Asfaltti on helppo pitää puhtaana. Nyt aseman rakennusten ympäristö oli, ainakin vielä, puhdas ja roinaton. ”Hiirien mielestä lienee aika pelottavaa, kun ei ole mitään kasvullisuutta tai tavaraa suojaamassa niiden pyrkiessä lähemmäs rakennusta”, tuumasin ja ajatus jatkui: ”Hyvältä näyttää, ei täällä liene isompaa jyrsijäliikennettä!”

Torjuntasuunnitelma ja havaintopäiväkirja apuna torjunnassa

”Seurannasta ja jyrsijähavainnoista kannattaa pitää päiväkirjaa ja vertailla tilanteen kehittymistä”, kertoi Kaarlo ja esitteli meille aseman tuholaistorjuntasuunnitelman, jossa asemasta oli rakennuspiirustus ja laajempi asemapiirustus havaintopäiväkirjan ohella. Syöttilaatikoiden sijainnit oli merkitty numeroin rakennuspiirustuksiin. Havainnoista Kaarlolla käytössä oli kirjaustapa, jossa kaikista syöteistä katsottiin mahdollinen tuholaisten vierailu ja kirjattiin se asteikolla 0-5. Nolla tarkoitti, ettei syötillä ole käyty, viisi taas, että kaikki syötit on syöty.

Jyrsijätorjunnassa syöttejä voidaan asettaa kahdelle vyöhykkeelle, etäämmäs rakennuksesta oletettaville jyrsijöiden lähestymisreiteille (Tervetuloa!), ja aivan rakennuksen viereen (Tulit siis sittenkin!), kuten asemalla oli tehty. Yhteensä syöttilaatikoita oli viritetty ulos 25 kappaletta, kymmenen ulkokehälle aidan läheisyyteen maastoon ja 15 rakennuksen vierelle. Lisäksi rakennuksen välipohjassa oli vielä kymmenkunta syöttilaatikkoa. Syöttilaatikoita oli mielestäni yllättävän paljon.

Esimerkki syöttilaatikoiden asettelusta tilan ympärille

 

 

Esimerkki havaintopäiväkirjasta

”Torjunta-aineiden pakkauksissa on aina niiden käyttöohjeet”, Kaarlo kertoi ja jatkoi: ”Ne kannattaa kyllä lukea ja niitä noudattaa.”  Syöttien tehoaineet aiheuttavat joko sisäisiä verenvuotoja tai ovat vaikutukseltaan nukuttavia. Signaalivärillä värjätyt syötit ovat ryynejä tai kokonaisia siemeniä tai sitten puristettuja palasyöttejä, joissa on keskellä reikä kiinnitystä varten. Palasyötit kiinnitetään metallilangalla pyydyslaatikkoon, ettei jyrsijät lähde kuljettamaan niitä varastoihinsa. Ryyni- ja siemensyötit ovat pienissä muovipusseissa.  Muovisia jyrsijän syöttilaatikoita saa ostaa samoista paikoista kuin jyrsijöiden torjunta-aineita.

Kaarlo arvioi, että nuo laatikot kestävät parikymmentä vuotta palvellen siten aika pitkään.  Syöttilaatikot avataan muovisella avaimella ja niissä on valmiina sopivan kokoiset reiät jyrsijöiden käydä peremmälle, mutta kulkureitin ahtaus estää isompia eläimiä pääsemästä aterialle. Syöttilaatikot pitää kumminkin vielä suojata sateelta ja veden virtaukselta, ettei tarjoilut vety ja niiden maittavuus kärsi. Asemalla syöttilaatikot oli suojattu vedeltä muovisilla isommilla laatikoilla, jotka jäivät syöttilaatikon kannatukseen ja jättivät reitin jyrsijöille altaan. Muovilaatikoiden päällä oli vielä jotain painona esimerkiksi kivi, ettei tuuli vie niitä. Tällaiset isommat syöttilaatikot ovat hyvä vaihtoehto pihalla tapahtuvaan torjuntaan.

Syöttilaatikoita katsastamassa

Aika käydä katsomassa syötit! Kumihanskat käteen ja syöttipakki mukaan.  Järjestyksessä kävimme läpi sisäkehän ja ulkokehän syöttilaatikot arvioiden syöntitilanteen eli jyrsijäliikenteen määrän. Tarpeen mukaan lisättiin syöttejä. Kaikissa laatikoissa oli käynnin jälkiä eli numeroita merkittiin 1-5 kaikille taulukon syöttiasemille. Syöntiä oli ollut eniten ulkokehän syöttilaatikoissa.

Korjasimme yhteensä neljä metsähiiren raatoa pois laatikoista, etteivät ne jää sinne mätänemään, ja häiritsemään uusien tulijoiden ”mielenrauhaa”. Joissakin laatikoissa oli aloitettu pesänteko tuomalla samalta ja lehtiä. Yhdessä laatikossa kulkureittiä oli hampain avarrettu. Kaarlo arveli, että ehkä se on ollut orava, joka on yrittänyt päästä laatikkoon sisälle. Rottien kulusta ulosteiden perusteella ei ollut merkkejä.  Kaarlo sanoi, että metsähiiri pitkähäntäisenä sekoitetaan usein rottaan.

Lopuksi kiipesimme aseman katolle, josta pääsimme kattoluukuista kurkkimaan välipohjaan, jonne syöttilaatikoita oli laskettu narun varassa.  Niissä ei ollut juurikaan merkkejä syötin kulumisesta, mutta villassa näkyi kyllä onkaloita ja villaa oli pöyhitty siihen malliin, että jotain eläimiä siellä oli ollut. ”Jyrsijöitä tai esimerkiksi lepakoita”, arveli Kaarlo.

 

 

Aseman sisätiloihin on asennettu kontrollin vuoksi hiirenloukkuja, mutta saalista niihin ei ole tullut kotihiirenkään verran. Jyrsijöistä ei ole huomattu myöskään merkkejä sisällä, ulostepapanoita tai jalanjälkiä, joita voisi jäädä pölyyn pinnoille.  Noin yleistyksenä Kaarlo sanoi, että jos jyrsijöitä ei tiluksilla liikkuessaan koskaan näe, niitä tuskin on valtavia määriä, mutta jos niitä näkee säännöllisesti silloin tällöin, tai varsinkin jos valoisan aikaan, niitä alkaa olla todella paljon.

Monitorointisyötit ja syöttien seuranta

Syöttiasemissa tulee välillä käyttää monitorointisyöttejä, joissa ei ole tehoaineita. Tällä ehkäistään muiden eläinten altistumista ja vastustuskyvyn muodostumista jyrsijöissä myrkkyjä vastaan.  Näistä asioista Leena Pohjola kirjoitti blogitekstissään jo pari vuotta sitten. Monitoroidessa syöttilaatikoihin voidaan laittaa samaa tavaraa kuin syötteissä on, mutta ilman tehoaineita, esim. kauraryynejä ja viljaa, mutta myös leivänpaloja. Niillä voidaan seurata jyrsijäliikenteen tiheyttä esimerkiksi talviaikaan pakkasilla, ja tarpeen niin vaatiessa siirtyä tehoaineellisiin valmisteisiin.

”Oli syötit monitorointia varten tai tehoaineellisia syöttejä, seurantaa pitää tehdä syöttilaatikoilla riittävän usein. Tarkka tekee myös havaintoja jyrsijöiden liikkeistä lumi- ja pölyjäljistä, ulosteista, hajusta, kaivauksista, poluista, jyrsinnöistä ja niin edelleen”, Kaarlo sanoi ja jatkoi: ”Seurantaa voi tehdä tapauskohtaisesti kerran kuukaudessa tai vaikka neljä kertaa vuodessa jyrsijäpaineesta riippuen. Syksyllä syöttien kokemiseen tarve on kumminkin suurin, jolloin syötit voisi tarkistaa viikon kahden välein, kun taas talvipakkasilla voi pitää muutamia kuukausia väliä.”

Anna-Elina ja minä kiitimme Kaarloa, että saimme olla mukana tällä mielenkiintoisella havaintokäynnillä. Kaarlo lähettänee lähipäivinä Finnpigille raporttinsa aseman tämänkertaisesta jyrsijätorjuntakäynnistään. Vein Anna-Elinan sitten linja-autoasemalle odottelemaan bussia Turkuun ja ajelin kotiin tuholaisasioita pohdiskellen.  

 

Tiesitkö: Jyrsijän kantoaika noin kolme-neljä viikkoa ja sukukypsyyden se saavuttaa noin kolmen kuukauden iässä eli sillä on huomattava uudistumiskyky, vaikkakin yksilön elinaika on vain muutama vuosi. Esimerkiksi yksi rottapari voi epäsuorasti tuottaa suotuisissa olosuhteissa 900 poikasta vuodessa. Se onkin jo aikamoinen yhdyskunta!

Mitä muuta: Täytyy käydä kodin vinnillä lataamassa liskut, joita siellä on valmiina.  Saalista tulee aina näin syksyisin hyvin. Muutakin jyrsijätorjuntaa pitänee myös tarkistaa…

Höh: Olisiko ideaa tilan ulkoistaa jyrsijätorjunta vuodeksi pariksi, jolloin ammattilaiselta saisi hyvän mallin tilan tuholaistorjuntaan ja ammattilaisen näkemyksen tilan riskeistä. Niin se maksaa, mutta maksaa ne jyrsijähaitatkin, pahimmillaan halvauttavat koko eläintuotannon. Muuten, - ammattimaiset tuholaistorjujat laskuttavat työstänsä tuntitaksan mukaan.