Vuonna 2011 lähes yhtäaikaisesti sekä harrastesiipikarjaan että tuotantosiipikarjaan levinnyt tarttuva keuhkoputkentulehdus eli IB herätti kiinnostuksen harrastesiipikarjaparviin. Minkälaisia ovat harrastajien parvet Suomessa, mikä on niiden terveystilanne ja voivatko ne toimia tartuntalähteenä ihmiselle tai tuotantokanoille.

Keväällä 2012 lähetettiin kyselykaavake 378 harrastekanaparven omistajalle ja vastauksia saatiin 178. Saman vuoden syksyllä otettiin veri- ja ulostenäytteitä 51 parvesta, lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomen alueelta. Tutkimukseen vapaaehtoisesti ilmoittautuneita omistajia pyydettiin ottamaan uudet tossunäytteet kanalasta keväällä 2013. 

Näytteistä tutkittiin melko kattavasti sekä erilaisten lintujen virustautien että zoonoottisten, linnusta ihmiseen siirtyvien bakteeritautien esiintymistä.

Tautisuojaus heikkoa

Kyselytutkimuksesta selvisi, että harrastekanaparvet Suomessa ovat pääosin pieniä. Yleisin parvikoko oli 11 - 50 lintua, yli 50 linnun parvia oli 9 prosenttia. Kanoja pidettiin pääosin munantuotannon takia, mutta usealle ne olivat myös lemmikin roolissa.

Lähes kaikilla parvilla oli pääsy ulos ainakin kesäisin.  

Tautisuojauksessa löytyi parantamisen varaa. Vain harva (13 %) käytti eri jalkineita käydessään kanalassa ja noin kolmanneksella oli mahdollisuus pestä kädet kanalasta poistuessaan. Yleisesti kanoilla oli myös läheinen kontakti villilintuihin, jotka voivat toimia useiden eri tartuntatautien levittäjänä.

Pääosin harrastetiloilla oli pitkä välimatka tuotantosiipikarjaan, mutta noin kuudella prosentilla tiloista lähimmälle siipikarjatuottajalle oli alle kolme kilometriä. Eläinlääkäri oli käynyt vain viidellä prosentilla vastaajista viimeisen vuoden aikana.

Paljastavat vasta-aineet

Vuosina 2000 - 2011 Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan oli lähetetty tutkittavaksi 132 kanaa harrasteparvista. Pääsyy kuolleisuudelle oli herpesviruksen aiheuttama Marekin tauti ja E. coli - bakteerin aiheuttama kolibasilloosi (erityisesti munasarjan- ja vatsakalvontulehdus). Näytteiden pieni määrä heikentää tulosten luotettavuutta. 

Omistajien itsensä arvioimat yleisimmät sairauden oireet kotikanoilla olivat äkkikuolemat ilman edeltäviä oireita, ulkoloiset ja ripuli. 

Verinäytteistä selvisi, että harrastekanaparvilla on yleisesti vasta-aineita sinisiipitautia ja tarttuvaa aivo- ja selkäydintulehdusta vastaan, tarkoittaen siis sitä, että näiden aiheuttajaviruksia esiintyy yleisesti kotikanaloissa. 

Vasta-aineita jo aiemmin mainittua tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta vastaan esiintyi puolessa kanaloista. Sen sijaan vasta-aineita Gumborotautia, tarttuvaa kurkunpääntulehdusta ja lintuinfluenssaa vastaan esiintyi vain harvoin ja Newcastlen taudin vasta-aineita ei esiintynyt lainkaan. 

Jatkotutkimuksissa selvisi, että tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta aiheuttava koronaviruskanta (QX) erosi selvästi tuotantosiipikarjalla esiintyvistä viruskannoista. 

Koska harrastekanat ovat yleensä läheisessä kontaktissa omistajaansa, selvitettiin myös ihmiselle tautia aiheuttavien bakteerien esiintymistä linnun ulosteessa ja kanalaympäristössä. Yleisin löydös oli ruokamyrkytysbakteeri Campylobacter jejuni, jota esiintyi lähes puolella tiloista (45 %).

Myös Listeria monocytogenes oli yleinen löydös kanalaympäristössä (33 %). Salmonellaa ja Yersinia pseudotuberculosis -bakteeria löytyi vain yhdestä kanalasta kumpaakin.

Kampylobakteeri tarjolla hoitajalle

Yhteenvetona voidaan sanoa, että pääosin tutkimuksessa mukana olleet harrastekanat olivat terveitä. Niillä kuitenkin esiintyy virustauteja, joita vastaan tuotantosiipikarjaa ei rokoteta ja niin ollen tautivirusten leviäminen tuotantosiipikarjaan voisi aiheuttaa merkittävää sairastumista, kuolleisuutta ja tuotannollisia tappioita. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että näitä viruksia olisi levinnyt eri tuotantomuotojen välillä. 

Harrastekanalat ovat pieniä ja sijaitsevat pääosin etäällä tuotantokanaloista, mikä vähentää riskiä tautien siirtymiselle. Tuotantosiipikarjan omistaja kykenee oman hyvän, jokapäiväisen tautisuojauksen avulla estämään tautien siirtymisen halliin sisälle. 

Kampylobakteeria esiintyi yleisesti kanojen ulosteessa ja kanalaympäristössä. Tarkemmassa tutkimuksessa havaittiin, että kannat ovat osittain yhteneväisiä ihmisillä tautia aiheuttaneiden kantojen kanssa. Koska tutkimuksen mukaan kanat elävät ihmisten pihapiirissä ja hygienia, kuten käsien pesu, kanakontaktin jälkeen on puutteellista, voidaan harrastekanoja pitää yhtenä kampylobakteerin lähteenä ihmiselle. 

Kirjoittaja on HKScanin broilertuottajapalveluista vastaava kategoriapäällikkö, ELL, FM Leena Pohjola. Hän väitteli 7.4.2017 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Backyard poultry flocks in Finland - an infection risk for commercial poultry or humans?". Vastaväittäjänä toimi Dosentti Liisa Kaartinen, Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta, ja kustoksena toimi professori Timo Soveri. Väitöskirja on luettavissa sähköisessä muodossa E-thesis -palvelussa.

Onnittelemme Leenaa koko HKScanin puolesta!