Nautojen ajaminen sujuu parhaiten silloin, kun käsittelijä osaa muuttaa omaa käytöstään eläinten käyttäytymisen mukaan. Eläimiä pitää lukea, jo korvan liikahdus voi kertoa eläimen seuraavasta liikkeestä ja sen mielialasta.

Havaitsemalla pieniä merkkejä voimme toimia eläimen vaatimalla tavalla ja tehdä yhteistyötä sen kanssa. Se vaatii huomiokykyä ja taitoa.

Jos eläimet ovat pelokkaita, käsittelijän on pidettävä enemmän etäisyyttä ja ajoitettava painetta aiheuttavat toimet tarkemmin kuin käsiteltäessä rauhallisia eläimiä. Eläinten omaa tilaa on kunnioitettava, jotta ne eivät pysähdy tai käänny takaisin. Liian kova äänen käyttö tai painostaminen kepillä johtaa yleensä kovempaan vastustukseen.

 

 

Nautoja tulee totuttaa käsittelyyn jo ennen kuljetuspäivää.

Seuraa, missä kohdin eläin pysähtyy: johtuuko se äänestä, häiriöstä, vaikkapa ylös nousevasta ihmisestä edessäpäin, vaiko lattiamateriaalin muutoksesta? Eläimen on saatava aikaa keskittää katseensa edessä olevaan. Niitä ei pidä ajaa eikä painostaa, kun ne laskevat päänsä alas nähdäkseen paremmin.

Hyvin käsiteltynä naudat ovat valmiita yhteistyöhön, mutta stressaantuneina ne pysähtyvät tai yrittävät paeta.

Nautojen silmät ovat kaukana toisistaan ja niiden lähinäkö on huono. Niiden on vaikea hahmottaa, onko turvallista nousta auton rampille tai ylittää oja tai vesiletku. Siksi niiden on annettava painaa päänsä ja katsoa kohdetta ainakin kolmen sekunnin ajan ennen kuin ajaa niitä eteenpäin.

Ellei naudalle anna aikaa, ne saattavat kieltäytyä liikkumasta tai lähteä takaisin. Tämä olisi muistettava myös ajettaessa eläimiä teurastamolla. Väärin ajoitetut toimet ja voiman käyttö johtavat sielläkin konfliktiin.

Hyvin käsiteltynä naudat ovat valmiita yhteistyöhön, mutta stressaantuneina ne pysähtyvät tai yrittävät paeta.

Ongelmat aiheutuvat usein siitä, että eläimiä ei ole käsitelty etukäteen

Eläimiä voi myös valmistella kuljetukseen. Jos naudat ovat arkoja tai tottumattomia käsittelyyn, ne olisi hyvä ottaa käsittely- ja lastaustilaan jo muutamia päiviä ennen noutoa. Silloin ne tottuvat ahtaampaan tilaan ja muuttuvaan ympäristöön.

Ongelmat aiheutuvat usein siitä, että eläimiä ei ole käsitelty etukäteen, jolloin kuljetus- ja teurastuspäivä aiheuttaa niille valtaisan stressin. Sonnit pitäisi totuttaa muutoksiin siirtämällä ne karsinoistaan pari viikkoa ennen kuljetusta. Jos tämä tehdään rauhallisesti ja ystävällisesti, sonnit oppivat nopeasti sietämään muutoksia.

Vaikka yhteytemme karjaan on läheinen ja jalostus on tehnyt eläimistä yhä kesympiä, naudat (samoin kuin siat ja lampaat) kokevat meidät yhä petoina, sitä vaarallisempina, mitä vieraampi tilanne niille on. Siksi ne eivät pidä sitä, että eivät näe mitä ihminen tekee. Se saa ne tuntemaan olonsa epämukavaksi ja uhatuksi. Tätä eläimen perusvaistoa monet eivät tiedosta.

Tämän vuoksi eläin saattaa kääntyä ympäri nähdäkseen ihmisen, joka kävelee kujalla suoraan sen takana. Käsittelijän tulisikin mieluummin työskennellä eläimen lapalinjan takana. Käsittelykarsina tulisi sijoittaa siten, että hyödynnetään eläimen vapaaehtoinen liikkuminen. Naudan tulisi nähdä reitti eteenpäin ja käsittelijä saa sen liikkumaan asettumalla oikeaan kohtaan sen lavan, ei hännän taakse.

Kun käsittelytilanteessa on paljon ihmisiä, kaikkien tulee työskennellä ryhmänä ja kommunikoida toistensa kanssa. Eläinten kannalta on usein parempi, jos käsittelijöitä on vain yksi. Suuri joukko voi aiheuttaa pelkoa.  

Australialainen Sophie Atkinson tekee väitöstyötään Ruotsin maatalousyliopistossa. Hänellä on monipuolinen käytännön kokemus kotieläintiloilta ja teurastamoista Australiassa ja Euroopassa. Oman yrityksensä nimissä hän opettaa eläinten sujuvaa käsittelyä tuottajille ja teurastamohenkilöstölle. HKScan on aloittanut yhteistyön australialais-ruotsalaisen eläinten käyttäytymisasiantuntija Sophie Atkinsonin kanssa. Lue lisää tiedotteesta.

Lisää Sophien vinkkejä eläinten käsittelyyn: www.smartanimalhandling.com

Lue myös Sophien haastattelu Kotitilalta-lehdestä 1/2016.