Rotat ja hiiret aiheuttavat rakennuksille vahinkoa ja pilaavat rehuja ulosteillaan. Vakavimmillaan ne voivat levittävät eläintauteja. Siistit tuotantotilat ja jyrsijätiiviit rakennukset auttavat...
Rotat ja hiiret aiheuttavat rakennuksille vahinkoa ja pilaavat rehuja ulosteillaan. Vakavimmillaan ne voivat levittävät eläintauteja. Siistit tuotantotilat ja jyrsijätiiviit rakennukset auttavat jyrsijöiden torjunnassa.
Hiljan uusittu lainsäädäntö (Biosidiasetus 528/2012, 334/2014 ja kemikaalilaki 599/2013) on vaikuttanut haittaeläinten torjuntaan tiloilla. Jyrsijämyrkkyjen tehoaineet hyväksytään EU-tasolla ja itse valmisteiden tulee olla Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) hyväksymiä ennen kuin niitä voidaan myydä, käyttää, tuoda maahan ja varastoida. Lisäksi osa valmisteista on nykyisellään rajoitettu vain ammattimaisten tuholaistorjujien käyttöön.
Miksi sitten jyrsijöitä ja muita tuholaisia tulisi torjua? Lievimmilläänkin rotat ja hiiret aiheuttavat rakennuksille vahinkoa ja pilaavat rehuja ulosteillaan. Vakavimmillaan ne levittävät eläintauteja, kuten sikadysenteriaa, botulismia ja salmonellaa, ja heikentävät rehu- ja elintarviketurvallisuutta (salmonella, kampylobakteeri, trikiini).
Resistenssi johtaa ongelmiin
Jyrsijämyrkkyjen teho perustuu veren hyytymistä heikentäviin aineisiin, antikoagulantteihin, jotka aiheuttavat jyrsijöille verenvuotoja ja lopulta kuoleman. Ensimmäisen polven antikoagulantit (esim. Rakumin pasta) poistuvat elimistöstä nopeasti, joten jotta toivottu vaikutus saadaan, tulee eläimen syödä niitä toistuvasti.
Uudemmat, toisen sukupolven antikoagulantit (esim. Ratak, Rotanmyrkky 342) kerääntyvät elimistöön, ja vaikutus saavutetaan usein jo kertasyömisellä.
Suomessa on yleisesti käytetty jatkuvaa syötitystä. Jyrsijämyrkkyjen jatkuvalla käytöllä on kuitenkin vaaransa. Etenkin toisen polven antikoagulanttien on havaittu kerääntyvän myös muiden kuin kohde-eläinten elimistöön ja kohonneita myrkkypitoisuuksia on löydetty sekä luonnoneläimistä että lemmikeistä. Lisäksi jatkuvan käytön on havaittu lisäävän riskiä vastustuskyvyn kehittymisestä kohde-eläimessä.
Resistenssi on jo todellinen ongelma Keski-Euroopassa ja haasteena paikoitellen on se, että rottiin ja hiiriin tehoavaa myrkkyä ei enää ole saatavissa. Suomesta ei ole ajantasaista, tutkittua tietoa jyrsijöiden vastustuskyvystä, mutta oletettavasti sama ilmiö nähdään myös meillä.
Panosta ennaltaehkäisyyn
Jatkuva syötitys ei enää ole sallittua, mutta toisaalta lainsäädäntö edellyttää elintarvike‐ ja rehualan toimijoilta haittaeläinten tehokasta torjuntaa.
Miten sitten toimia lainsäädännön mukaisesti, mutta kuitenkin tehokkaasti? Avainsanana on ennaltaehkäisy!
Tehokaskaan myrkkysyötitys ei auta, jos jyrsijöillä on tarjolla muuta syötävää ja piilopaikkoja. Rakennukset pidetään mahdollisimman jyrsijätiiviinä huolehtimalla muun muassa ovien ja ikkunoiden kunnosta sekä tukkimalla mahdolliset raot. Täysikasvuinen hiiri mahtuu kulkemaan sisälle lyijykynän paksuisesta reiästä.
Tuotantotilat tulee pitää siisteinä ja säilyttää kaikki ylimääräinen, tarpeeton tavara jossain muualla.
Irtorehut ja vilja säilytetään umpinaisissa siiloissa ja maahan varissut vilja ja rehu siivotaan välittömästi pois.
Rakennusten ulkoseinien vierustat pidetään vapaina tavarasta ja kasvillisuudesta. Asfaltti tai sora ovat suositelluin materiaali rakennusten ympärillä, sillä jyrsijät eivät mielellään lähde ylittämään avointa aluetta, jossa niillä ei ole suojaa petolinnuilta.
Kampanjan jälkeen syötit pois
Kemikaaliasetuksen mukaisesti syötitys tulee tehdä kampanjaluonteisesti, enintään 35 vuorokautta kerrallaan. Syötit sijoitetaan pakkauksen ohjeen mukaisesti kestäviin syöttilaatikoihin, joissa luonnoneläimet tai lemmikit eivät pääse käsiksi itse myrkkyyn. Syötin kulutusta seurataan viikoittain ja seurannan tulokset merkitään kirjanpitoon.
Yleensä jyrsijät saadaan karkotettua 35 vuorokauden aikana, jonka jälkeen syötit kerätään pois ja hävitetään vaarallisena jätteenä. Torjuntajakson päätyttyä tilanne arvioidaan uudelleen.
Jyrsijöiden esiintymisen seuraamiseen voi käyttää esimerkiksi myrkyttömiä syöttejä. Jos syötin kulutus jatkuu, tai havaitaan muita merkkejä jyrsijöiden olemassaolosta, torjuntaa voidaan jatkaa. Tällöin pitää selvittää, miksi torjunta ei ole tehonnut.
Jyrsijämyrkkyjen jatkuva käyttö voidaan sallia vain silloin, kun ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja myrkkyjen kampanjaluonteisella käytöllä ei ole saavutettu toivottua lopputulosta. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden laiminlyönti ei saa olla jatkuvan käytön peruste.
Syksyllä voimaan tulleen kemikaalilain muutoksen mukaan (746/2016) kasvinsuojeluainetutkinnon suorittanut maanviljelijä voi jatkossa käyttää ammattikäyttöön rajoitettuja jyrsijämyrkkyvalmisteita sekä tehdä päätöksen jatkuvasta syötityksestä omalla tilallaan.