Skotlannissa on emoja noin 32000, ja niistä puolet pidetään ulkosalla. Tuotanto-olosuhteiltaan se on paljolti Suomen kaltainen.

Vaikka Skotlanti ei sikataloutena olekaan Euroopan ydinmaita, HKScanin sianlihantuottajilleen järjestämä opintomatka, jo yhdestoista laatuaan, täyttyi nopeasti ja mielikuvissa viskin tuotanto, säkkipillin soitto ja kauniit, jylhät maisemat eivät ainakaan vähentäneet mielenkiintoa.

Edinburgista suuntasimme bussin oppaamme Lindan johdolla ensin Skotlannin ylämaan maisemiin. Ennen sikatilakäyntiä vaadittavan 48 tunnin maahantulokaranteenin takia jouduimme aloittamaan maahan tutustumisen kohteliaasti Skotlannin pienimmässä viskitislaamossa Pitlochryn idyllisessä pikkukaupungissa. Edradourin tislaamossa oli menossa iso laajennus ja nyt on pakko keksiä uusi adjektiivi ”pienimmän” tilalle.

 

Tislaamon ammattimainen ote, siisteys, sijainti ja hyvin brändätyt tuotteet tekivät vaikutuksen moniin. Tärkeää viskin tuotannossa tuntui olevan siinä käytetyt tammitynnyrit, joiden pitäisi olla nimenomaan käytettyjä. Ihmettelyä aiheuttanut ”enkelten osuus” tuotannossa liittyy alkoholipitoisuuden laimenemiseen viskin kehittyessä. Vierailu antoi hyvin selvän kuvan viskistä, sen valmistuksesta ja merkityksestä Skotlannille ja varsinkin sen turismille.

Seuraavana päivänä suuntasimme upeiden maisemien halki kohti Loch Ness -järveä.

Kumpuilevat vuoret ja nummet vuorottelivat pitkien kapeiden järvien ympärillä. Aamun kaunis sää vaihtui todella nopeasti tuuliseksi ja osin sateiseksi. Loch Nessin hirviötä emme sitten nähneet muuta kuin matkamuistomyymälässä. Illaksi saavuimme Aberdeenin satamakaupunkiin, jossa sateinen pimeä sää ja hiilenharmaat talot saivat aikaan todellakin skotlantimaisen, taianomaisen tunnelman. Joku olisi voinut pitää sitä jopa ikävän synkkänä. Eli ei siis välttämättä ihan turistin mieleen.

Aamulla oli vuorossa ensimmäinen sikatilavierailu Logierieven 360 emakon yhdistelmätilalle.

Aberdeenin lähellä on palkittu vuonna 2010 Skotlannin toiseksi parhaana sikatilana. Tilan viljelyala on 300 hehtaaria. Viljelykasvit ovat syysohra ja vehnä, kevätohra ja rapsi. Kaikki viljat ja myös rypsiä syötetään sioille. Jonkin verran viljaa ostetaan lisää.

Komponenttiruokinta täydentyy ostetulla soijalla, kivennäisillä, vitamiineilla ja kalatuotteilla Aberdeenista. Tilan porsituskarsinat olivat täysritiläpohjaisia sisäosastoissa.

 

Vieroitusosastoissa oli neljä täysritiläkarsinaa, kukin sadalle porsaalle. Joutilaat emakot olivat asemaruokinnalla ulos aukeavassa kylmäpihatossa runsaan oljen keskellä.

Tilan tuotantotulokset kestivät hyvin tarkastelua. Kasvatettuja sikoja vuotta ja emakkoa kohden oli 29,4 ja kuolleisuus 11,24 prosenttia. Lihasikojen päiväkasvu liemiruokinnalla oli 899 grammaa ja kuolleisuus 1,21 prosenttia. Porsaiden hännät typistettiin eläinlääkärin luvalla ja Englannin tapaan kastraatiota ei tehty. Teuraat kuljetettiin Prechinin lähellä olevaan tuottajaosuuskunnan ja Tulipin yhteiseen teurastamoon 80 – 85 kilon teuraspainossa, isännän kertoman mukaan aamiaispekonin raaka-aineeksi.

Tila työllisti isäntäväen lisäksi kaksi sikalatyöntekijää ja traktorimiehen. Vertaillessamme Skotlannin ja Suomen sikataloutta esimerkiksi hintojen osalta huumoria heittävä isäntä Roderick Bruce oli kyllä valmis myymään tilansa meille. Asia jäi mietintään ja lopuksi vieraanvarainen isäntäväki tarjosi skotlantilaiseen tapaan pienet viskimaljat.

Kuvassa on Roderick Bruce isännän lisäksi oppaamme Linda Perttula ja tilan emäntä ja sikalatyöntekijä.

Matka jatkui kohti Edinburghia Hugh Griersonin luomutilalle . Tibbermoreen, jossa luomutuotanto ja luomutuotteiden myynti ovat isäntäväen sydämenasia. 400 hehtaarin viljelyala, runsaat laidunmaat, 150 angus-emoa, 12000 kanaa, yhdeksän maatiaisrotuista emakkoa ja 300 uuhta tarjosivat puitteet tuotteiden myynnille suoraan tilalta.

Tilakäyntien jälkeen vilkas keskustelu jatkui bussissa. Omalla tavallaan kumpikin kohde herätti runsaasti ajatuksia Skotlannin ja Suomen maatalouden yhteneväisyyksistä, mutta myös eroista. Skotlannin asema Englannin kyljessä, historia ja olosuhteet antoivat hyvin osviittaa siitä, miksi itsenäistymispyrkimykset ovat edelleenkin skottien mielessä.

Viimeisen matkapäivän kaupunkikierroksella Edinburghin historia tuli vahvasti esiin. Vanhakaupunki ja varsinkin Edinburghin linna muiden tummien hiilenpolttamien rakennusten yläpuolella säväyttivät voimakkaasti matkan viimeistä päivää. Oppaan kertomukset maan historiasta sekä hänen omat kokemuksensa elämästä Skotlannissa olivat värikkyydessään vertaansa vailla.