Kotieläintuotantomme on tarttuvien tautien vastustustyössä kolmen kärjessä maailmalla niin nauta-, sika- kuin siipikarjasektorilla. Norjan kanssa kilpailemme ykköspaikasta.  

Tautitilanteemme on aina ollut erinomainen. Ennen EU-aikaa uusien tautien tulo estettiin tiukoilla kansallisilla tuontimääräyksillä. Suomen EU-jäsenyyden myötä viranomaisten toimintavaltuudet tuonnin ohjauksessa vähenivät ja elinkeino otti vastuuta tautivastustuksessa perustamalla ETT ry:n vuonna 1995.

Suomalaisessa mallissa on erityistä se, että toimimme tiukasti yhteistyössä eri tuotantosektoreiden kanssa ja myös rehusektori on aktiivisesti työssä mukana. Yhteistyö tuo tehokkuutta ja muokkaa kansallisia toimintatapoja.

ETT:n kahdenkymmenen toimintavuoden aikana uusia tarttuvia tauteja on tullut vain muutamia ja joistakin taudeista on päästy kokonaan eroon.

Sikasektorilla riskit etenkin virustautien leviämiselle ovat olleet suuret, mutta vain sikainfluenssa on onnistunut rantautumaan meille 2007. Sekään ei tullut sikojen tuonnin mukana vaan todennäköisesti ihmisten välityksellä. Suomalaisissa sikaloissa tauti oireilee huomattavasti lievemmin kuin muualla johtuen siitä, että saimme porsasyskän hävitettyä lähes kokonaan. Kapi, aivastustauti ja dysenteria on meillä myös saatu aisoihin.  

Nautatilojen riesaksi saatiin muutama vuosi sitten Mykoplasma bovis, todennäköisesti tuontieläinten mukana Ruotsista. Toisaalta nautojen tarttuva virusripuli eli BVD on saatu Suomesta hävitettyä ja Suomi oli myös ainoa Euroopan maa, joka välttyi sinikielitaudilta ja massiiviselta rokotusrumbalta.

 

Hyvä mittari tautitilanteen arviointiin on se, minkälaista rokotusohjelmaa tarvitaan tilanteen hallitsemiseen.

 

Harrastesiipikarjan räjähdysmäinen kasvu on tuonut haasteita siipikarjan tautitilanteen hallintaan. Hengitystietulehduksia aiheuttavat uudet virustaudit IB ja ILT. Viime kesän ikävä yllätys oli Mykoplasma gallisepticumin leviäminen harrastesiipikarjan keskuudessa. 

Hyvä mittari tautitilanteen arviointiin on se, minkälaista rokotusohjelmaa tarvitaan tilanteen hallitsemiseen.

Nautatiloilla ei tarvita lainkaan säännöllistä rokottamista. Porsastuotannossa on otettu käyttöön sirkorokotteet, johtuen lähinnä tuotantorakenteen muutoksesta. Lihasikaloissa ei rutiinirokotuksia tarvita, joskin sikaruusua torjutaan joissain tapauksissa tilakohtaisesti rokotuksin. Siipikarjan vanhempaispolvella rokotusohjelma on hyvin kevyt verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. IB-rokotuksen aloittamisen tarpeesta keskustellaan.

 

Tautitilanne säilyy hyvänä vain sillä, että jokainen tuntee vastuunsa ja tietää, miten toimitaan oikein.

 

Tautitilanne säilyy hyvänä vain sillä, että jokainen tuntee vastuunsa ja tietää, miten toimitaan oikein. Tilojen tautisuojaukseen tulee lisäpaineita siitä, että kaikilla tuotantoketjujen ulkopuolisilla toimijoilla ei ole välttämättä tietoa eikä ehkä haluakaan vastuulliseen toimintaan.  Miten harrastetoimijat, metsästäjät, vierasmaalaiset kausityöntekijät, aliurakoitsijat ja muut tahot saataisiin sitoutumaan vapaaehtoiseen yhteistyöhön?