Laatusonni Kehitysohjelman opintomatka suuntautui lokakuun lopulla Unkariin. Ryhmämme meni mielenkiinnolla oppimaan uutta veljeskansasta ja sen maataloudesta. Ja paljon opittiinkin.

Oppaamme Eszter Solymár kertoi muun muassa että oikeastaan me emme olekaan geneettisesti sukulaiskansoja vaan sukua vain kielellisesti. Yhteinen kantakielemme on ollut paimentolaisten ja kauppiaitten, paikasta toiseen matkaavien ihmisten ”matkakieli” ja tätä kautta levinnyt laajalle.

Kauppahalli

Budapestissä kävimme suuressa kauppahallissa. 1890-luvulla tukkukaupan tarpeisiin rakennettu halli on nykyään lihan, vihannesten, hedelmien ja myös käsitöiden myyjien tori.

 

Saimme salameissa opastusta suomeksi, kun Tammisella kuusi vuotta lihanleikkaajana työskennellyt Miklos kertoi meille eri vaihtoehdoista.

Unkaria on monessa kohdin helppo verrata Suomeen. Maa on pinta-alaltaan vähän Lapin lääniä pienempi. Viljellyn maan osuus on kuitenkin 68 prosenttia ja peltoa on enemmän kuin meillä Suomessa. Nautoja on reilu 700 000 eli suuruusluokka sama kuin meillä. Sikoja ja lampaita on kuitenkin paljon enemmän, sikoja 4 ja lampaita 1,5 miljoonaa kappaletta.

Maatalous on suuri työllistäjä mutta harrastustoiminta vielä laajempaa. Jopa joka neljäs unkarilainen harrastaa maataloutta jossain muodossa. Hedelmien ja vihannesten sivutoimien viljely on yleistä, samoin viinin, kukkien tai joulupuitten.

Mennyt kesä oli poikkeuksellisen kuiva ja kuuma, mutta vierailuamme leimasivat alkaneet syysateet. Edellisenä 10 päivän jaksona oli satanut noin puolet vuotuisesta sademäärästä.

Lihantuotanto

Naudanlihaa syödään viisi kiloa vuodessa pekkaa päälle, sen sijaan porsaan- ja lampaanliha sekä linnut ovat suosittuja. Maa on naudanlihan osalta omavarainen ja eläviä eläimiä viedään runsaasti. Ongelma on tuotannon heikko kannattavuus. Emolehmätila saa Turkin viennissä kuuden kuukauden ikäisestä, noin 220-kiloisesta vasikasta, saman hinnan kuin kotimarkkinoilla isosta sonnista.

Lajosmizsessa tutustuimme charolaisrotua jalostavaan perhetilaan. Tilalla on noin 450 emolehmää ja 850 hehtaaria viljeltyä alaa. Liikevaihto on noin miljoona euroa. Jalostus on tilan pääelinkeino. Charolais-astutussonneja on myyty paljon ulkomaille, jopa Ranskaan.

Tilan näyttelykehässä näimme todella lihaksikkaita sonneja. Isäntä kysyi mitä sonni maksaisi Suomessa. Sanoimme että kyseessä on todella komea sonni ja hinta voisi olla vaikka 5 000 €. Isäntä pudisti päätään, Unkarissa hän saisi korkeintaan 2 000 €.

Kasvattamossa emme ensin oikein tajunneet toimintatapaa. Emot olivat ulkona tarhoissa ja vasikat sisällä. Emot tuodaan sisälle imettämään vasikoita kaksi tai kolme kertaa vuorokaudessa. Kun kysyimme syytä tähän, isäntä viittasi ulos. Ulkona oli hyvin märkää ja kylmää, kesällä taas kuumaa ja kuivaa. Ilma ja laitumet ovat niin karuja, että vasikat pärjäävät paremmin sisällä. Emot tottuvat kulkemaan ja imetyskierrot sujuvat nopeasti.

Mezöfalvassa vierailimme Unkarin suurimmalla hereford-kasvattajalla. Usean tilan osuuskunta perustettiin aikanaan vanhan kolhoosin pohjalta. Kokonaispinta-ala on 6 500 hehtaaria, lypsylehmiä on 900, hereford-emoja 650 ja charolais-emoja 200. Tilalla on myös lampaita ja runsaasti metsää.

Oma siemenpakkaamo myy viljan siemeniä yli 2 000 tonnia. Vaikka tilalla on paljon omistajia, kaksi perhettä omistaa firmojen kautta yli puolet tilasta. Liikevaihto on 11 miljoonaa euroa ja voittoa tuli noin 130 000 €.

Edellisen viikon hurjat sateet näkyivät laitumilla. Ruokintapaikan ympäristöt olivat pehmeitä, mutta eläimet hyväkuntoisia.

Adonyssä tutustuimme perinteikkääseen angus-tilaan. Tuotanto on aloitettu 500 emolehmällä vuona 1959. Poliittiset järjestelmät ja tilarakenteet ovat muuttuneet ja nykyisen tuotannon lasketaan alkaneen 1987, jolloin angus-emoja oli 52. Nyt emoja on 500, puolet mustaa ja puolet punaista angusta.

Karja lähtee laitumille huhtikuussa ja otetaan sisäruokintaan lokakuussa. Talviruokinta perustuu maissi-durra-nurmi-säilörehuun. Sonnivasikat joko kasvatetaan teuraaksi tai myydään ulkomaille.

Tilalla oli hyvät karjan käsittelylaitteet ja sonnit punnitaan kuukausittain.

Kaikilla tiloilla keskusteltiin sinikielitaudista. Vierailemillamme tiloilla kaikki eläimet oli rokotettu ja tautia ei ole esiintynyt. Kaikki tilat eivät ole olleet yhtä vastuullisia ja se on aiheuttanut eläimille karanteeneja vientiin. Toisaalta kaikki turkkilaiset ostajat eivät osta rokotettuja eläimiä.

Saimme taas hyvän kuvan vierailukohteen karjataloudesta, ruokakulttuurista ja vieraanvaraisuudesta. Vuoden päästä tutustumme Iberian niemimaahan kun kohteenamme on Espanja, todennäköisesti maan keskiosat ja pääkaupunki Madrid.