Iowassa kasvatetaan 35 miljoonaa sikaa vuodessa. Tuotannossa painoa pannaan erityisesti taloudellisuudelle ja lopputuotteen laadulle. Mureus, mehukkuus ja väri määrittelevät lihan laadun.

Yhdysvaltain Iowassa, Des Moinesin alueella tuotetaan valtavasti sianlihaa. Tuottajat perustivat IPPA:n (Iowa Pork Producers Association) jo 1960-luvulla kehittämään alaa. IPPA ja kansallinen siantuottajain organisaatio National Pork keräävät 0,4 prosenttia lihatilityksistä käytettäväksi alan tutkimukseen, koulutukseen ja menekin edistämiseen.

Tutkimus tekee tiivistä yhteistyötä teollisuuden kanssa ja keskipisteessä on lihan laatu sekä sikojen ravitsemus, terveys ja hyvinvointi. Aiheiden listalla ovat myös ilmasto- ja vesikysymykset. Markkinointi käsittää mm. mainontaa ja urheilukilpailujen sponsorointia. Nuorison joukosta valitaan vuosittain ”Pork Queen” ja ”Premier Ambassador” – tämä tuntuu meistä huvittavalle, mutta on Iowassa totista totta. 

Markkina-alueena maailma

Iowan osavaltio tuottaa huikeat 26 prosenttia USA:n sianlihasta. Suuri osuus selittyy hyvillä mailla, jotka sopivat rehumaissin viljelyyn. Ravinteet kiertävät hyvin, kun pellot lannoitetaan sikaloiden lannalla.

IPPA:n edustaja Tyler Bettin piti hyvänä liiketoimintamallia, jossa teurastamo omistaa eläimet ja viljelijällä on sikalat, rehut ja työvoima. Lisäksi Iowassa on hyvät liikenneyhteydet ja runsaasti teurastamoita, 18 laitosta.

JBS on suuri myös sikojen teurastuksessa (katso juttu JBS:n nautateurastamoista Kotitilalta-lehden numerossa 3/2014), ja sen suurimman laitoksen kapasiteetti on 20000 sikaa päivässä. Pienemmät teurastavat tyypillisesti noin 8000 sikaa päivässä.

USA:ssa teurastetaan 250000 sikaa joka päivä ja ala työllistää noin 65000 ihmistä. Viennin arvo on noin miljardi dollaria. Runsas neljäsosa lihasta viedään 120 maahan, joista tärkeimmät ovat Meksiko, Japani, Hongkong, Kiina ja Kanada.

Viennissä siasta saadaan noin 54 dollaria ruholta. Kustakin ruhonosasta pyritään saamaan markkinoiden paras hinta, ja niinpä esimerkiksi sorkat ja korvat viedään Aasiaan ja maksat Venäjälle ja Meksikoon. 

Avointa tiedottamista

Aiemmin samalla YEMCo:n retkellä (Young European Meat Commitee) Denverissä amerikkalaisilta isänniltä oli vaikea saada tietoja teurashinnoista tai teurastuksen ja kuljetusten kustannuksista. Sikapuolella tietoa jaettiin täysin avoimesti ja tilastot löytyivät myös maatalousalan viikkolehdistä.

Tyler Bettinin mukaan teurastamo maksaa siasta keskimäärin 260 dollaria, ja tuotantokustannukset ovat 160 dollaria, joten kasvattajalle jää pyöreästi sata dollaria per teurassika.

 PED tehnyt tuhojaan

Vierailumme aikaan huhtikuussa sian hinnat olivat nopeassa nousussa. PED-viruksen vuoksi alalla oli takanaan 3-5 vaikeaa vuotta. Virus aiheuttaa tappavaa ripulia pikkuporsailla. Bettin arvioi tartunnan aiheuttaneen 4-5 miljoonan porsaan menetykset.

Tuottajat pyrkivät nyt kompensoimaan tappiota kasvattamalla teuraat entistä isommiksi. Keskipaino oli nyt 118-128 kiloa.

Virus on erittäin tarttuva ja leviää lannan välityksellä. Eurooppalaisina ihmettelimme, että vaikeista ongelmista ja taloudellisista menetyksistä huolimatta eläinkuljetusautojen pesu ei ollut edelleenkään pakollista tilalta toiselle siirryttäessä. Tämä kertoo USA:sta aika paljon. 

Emakot kytketään

Iowassa on noin miljoona emakkoa, ja lihasikaloihin tuodaan porsaita myös muista osavaltioista.

Käytössä on useita rotuja, joista duroc on isärotuna tavallisin.

Iowan yliopiston opetustilalla näimme eläimiä katselukäytävän lasiseinien läpi. Muita tilavierailuja ei voitu järjestää tartuntojen, erityisesti PED-viruksen leviämisen pelossa.

Emakot pidetään kytkettyinä, ja perusteena on hyvinvointi, ”animal welfare”: emakon tarpeista ja rehustuksesta voidaan huolehtia näin parhaiten eikä sillä ole pelkoa laumassa alakynteen jäämisestä.  Pikkuporsaat vieroitetaan 18-24 vuorokauden iässä ja ne saavat rehussaan probioottia, joka ”pitää ne kunnossa”. Välikasvatusosastossa porsaat viettävät 40-60 päivää.

Karjupossut kastroidaan kaksiviikkoisina, tai karjut käsitellään immunokastroinnilla (Improvac).

Porsaiden rehuna on maissi, soija ja vitamiiniseos. Lihajauhon käyttöä porsasrehuissa ei rajoiteta. 

Lihasikalat automatisoituja

Teuraskarsinta tehdään lihasikaloissa usein automaattisesti: eläin punnitaan ruokinnan yhteydessä ja ohjataan kaukalolta tiettyyn karsinaan. Työntekijöiden tullessa aamulla sikalaan seuraavaksi lastattava ryhmä on valmiina.

Lihasiat ovat täysritilällä, emmekä nähneet sikojen kertaakaan saavan olkea virikkeeksi. Pikkuporsailla osa lattiasta oli päällystetty kumimatolla, jolla ne saattoivat maata pehmeämmin. USA:ssa ei ole minkäänlaisia säädöksiä karsinan alasta sikaa kohti.

Lämpötila saattaa olla sikaloissa ongelma, ja sikoja viilennettiin sprinklereillä. Kaikkien lihasikojen häntä oli typistetty, ja perusteena oli jälleen ”animal welfare”.

Teuraat lastattiin 200 sian ryhmissä. Sikojen kuljetusaikaa tai ryhmän kokoa eläinautossa ei säädellä, kuten ei kuljettajien ajo- ja lepoaikojakaan. 

Kuluttaja on kuningas

Siantuotanto USA:ssa on valtavan suurta. Amerikkalaiset huolehtivat maataloudestaan ja lihantuotannostaan. Kuluttajan sana on laki: kuluttajien toiveet pyritään täyttämään kaikessa mahdollisimman hyvin.

Lihan laatua arvostetaan korkealle ja sianlihasta mitataan väri, pH ja marmoroituminen. Huolena on nyt, että sioista tullut vuosien jalostustyön myötä liian laihoja, eikä pekoniteollisuuteen löydy enää kunnon raaka-ainetta.

Annan pisteen isännille siitä, että ellei vieras jaksanut syödä koko ruoka-annostaan, hänelle tarjottiin laatikkoa loppujen viemiseksi kotiin. Varallisuudesta riippumatta oli aivan luonnollista viedä ravintolasta tähteet mukanaan. Ei aivan tavallista täällä kotimaassa, vai kuinka?

Kirjoittaja HKScan Swedenin tuottajaviestinnästä vastaava Elisabeth Svensson osallistui huhtikuussa neljän työtoverinsa kanssa YEMCo:n (Young European Meat Committee) opintoretkelle Yhdysvalloissa.