Kun päivä alkaa pikkuhiljaa pidentyä ja kevät lähestyy, ajatukset alkavat pyöriä tulevan satokauden viljelysuunnitelmissa. Viljelysuunnitelma liittyy myös sikatilan ruokintasuunnitelmaan:...
Kun päivä alkaa pikkuhiljaa pidentyä ja kevät lähestyy, ajatukset alkavat pyöriä tulevan satokauden viljelysuunnitelmissa. Viljelysuunnitelma liittyy myös sikatilan ruokintasuunnitelmaan: kannattaisiko osalle alasta kylvää jotain sikojen rehuksi sopivaa valkuaiskasvia?
Ympäristötukien ehdot ovat muuttuneet: uutena elementtinä on viherryttämistuki, joka edellyttää peltoviljelyssä kasvivalikoiman monipuolistamista. Herne, härkäpapu ja öljykasvit sitovat typpeä, joten viljelykierrossa niillä saadaan hyötyä myös rehuviljoille. Jos omia valkuaisrehuja on jatkossa enemmän käytettävissä, on järkevää miettiä koko ruokintamallin muuttamista.
Varsinkin lihasikojen ruokinta on pitkään perustunut kotoiseen viljaan ja valkuaistiivisteeseen, joka on sisältänyt pääosin soijarouhetta, jonkin verran rypsirouhetta, härkäpapua tai muita ns. vaihtoehtoisia valkuaisraaka-aineita sekä tarvittavat kivennäis, vitamiini- ja aminohappotäydennykset. Teollisen täydennysrehun osuus on tällöin noin viidennes seoksen kuiva-aineesta.
Liemiruokinnassa osa seoksen valkuaista saadaan usein valkuaisliemistä (OVR, leipomorankki), jolloin täydentävän tiivisteen osuus laskee noin 12 prosenttiin. Mutta olisiko teollisen täydennysrehun osuutta mahdollista edelleen laskea?
Tämä on mahdollista erityisesti sivutuoteliemiä käyttävillä tiloilla siirtymällä premix-ruokintaan. Täydennysrehu sisältää silloin vain kivennäis- ja hivenaineet, vitamiinit sekä aminohapot. Lihasioilla premix-täydennyksen määrä on 3,5- 4 prosenttia seoksen kuiva-aineesta, ja annostelu onnistuu liemiruokkijan vaa’alla.
Tällainen ’tiukka’ premix on jauheinen seos, jonka kuljetus ja annostelu tapahtuvat suursäkistä, eli käyttöönotto vaatii pienen investoinnin. Yhden tiivistesiilon sijaan kannattaa satsata useampaan kuivarehusiiloon, jolloin ruokintaan saadaan joustavuutta ja mahdolliset valkuaisliemen puutostilanteet pystytään hoitamaan jouhevasti.
Lihasiat kasvavat erinomaisesti niinkin yksinkertaisella seoksella kuin ohra, valkuaisliemi, härkäpapu ja premix, mutta tämän ruokintamallin onnistuminen nojaa liiaksi valkuaisliemen tasaiseen saatavuuteen.
Premix-ruokinta on etenkin lihasikalassa kustannustehokas vaihtoehto
Kuivarehuruokinnassa ongelmaksi saattaa tulla täydennysrehun sekoitustasaisuus ja lajittuminen linjastossa. Jauheista premixiä varmatoimisempi vaihtoehto saattaakin olla rakeistettu täydennysseos, joka sisältää valkuaisrehukomponentin, kuten soijarouheen, ja jonka käyttömäärä on noin 8-9 prosenttia seoksesta.
Tällaisen täydennysrehun käsittely onnistuu samalla tekniikalla kuin valkuaistiivisteiden, mutta on suositeltavaa, että valkuaisrehuja varten on tällöinkin pari siiloa. Kolmivaiheruokinnassa saadaan näin enemmän mahdollisuuksia rehuoptimointiin.
Premix-ruokinta on etenkin lihasikalassa kustannustehokas vaihtoehto, mutta vaatii onnistuakseen panostusta riittävään siilokapasiteettiin, tarkkaan premixin annosteluun ja hyvään sekoitustasaisuuteen. Käytettävien valkuaisrehujen ravintoarvot on myös tiedettävä, sillä esimerkiksi härkäpavun valkuaispitoisuus saattaa vaihdella.
Ruokintamuodon yleistyessä kysyntä tulee varmasti luomaan tarjontaa sekä premix- että valkuaiskomponenttimarkkinoille.