Nurmet nousevat silmissä tähän aikaan kesästä, vaikka rehunteon aloitus onkin viivästynyt useammalla päivällä viileän sään takia. Tilat joilla rehua tehtiin viime kesänä kesäkuun alkupäivinä optimi...
Nurmet nousevat silmissä tähän aikaan kesästä, vaikka rehunteon aloitus onkin viivästynyt useammalla päivällä viileän sään takia.
Tilat joilla rehua tehtiin viime kesänä kesäkuun alkupäivinä optimi D-arvoin, tekevät rehua säistä riippuen tulevana viikonloppuna tai vasta ensi viikolla. Alueellisia ja paikallisiakin eroja toki on paljon, eikä naapurin rehunkorjuun aloitus todista vielä mitään oman rehun D-arvosta. Timotei tykkää viileästä ja päivässä voi tulla nyt 300 kg ka/ha lisää massaa, joten loppukiri on mahtava.
Tällä viikolla olen nähnyt monta täydellistä nurmea. Ainaisen kehityskohteiden metsästyksen ja outojen ilmiöiden taivastelun sijaan käytänkin tämän blogitekstin nyt täydellisten nurmien kehumiseen.
Eräs täydellinen nurmi tuli vastaan alkuviikosta Etelä-Savossa. Nurmi oli perustettu viime keväänä suojaviljassa ja kylvöjälki oli rivissä levinnyt niin, että nurmen osuus oli paljon riviväliaukkoa laajempi. Seoksessa oli neljä heinää ja kolme apilaa, joista alsikeapila kiemurteli kasvuston keskiosissa ja yläosissa ja valkoapila valloitti alaosan kasvustoista.
Lannoituskustannus jäi lähemmäs puoleen normaalista, kun apilapitoisuus ylitti 30%:n. Tutkiessani hienosti aktiivisten juurinystyröiden typensidontaa, putoili lieroja maakimpaleesta maahan ja lierojen lantakasat koristivat maan pintaa.
Toinen täydellinen nurmi ilmaantui lähempänä Satakuntaa, jossa sonnit pääsevät vielä todella hyvän timotein makuun. Nuori timotei oli niin leveää ja rehevää, että muita kasveja ei näin keväällä edes olisi kaipailtukaan. Jälkikasvun kannalta toki ilahdutti, että englanninraiheinä oli hienosti talvehtinut ja nurmi- ja ruokonadat lehteilivät timotein seassa sopivassa suhteessa.
Rivejä ei näkynyt, ja jos isompaa aukkoa oli jossain kohdissa, levittäytyi puna-apila sinne - tai jopa muhkea timo leveili sopivasti. Kasvusto oli saanut kaksi NK-väkilannoitusannosta kevään mittaan, ja väri oli syvän vihreä. Saappaani varsi on 45-senttinen ja nurmi ylitti saappaani kirkkaasti jo alkuviikosta.
Saappaanvarret kastuivat kunnolla heinistä myös Pirkanmaalla viikon puolivälissä, kun kohtasin viikon kolmannen täydellisen nurmipellon taas eri karjatilalla. 55-senttinen timoteivaltainen kasvusto oli kunnon turkkia, hajakylvettyä ja rehevää.
Tilan keskisatotaso oli viime kasvukautena 7500 kg ka/ha, eivätkä ensimmäisen vuoden täydelliset nurmet näyttäneet yhtään siltä. Timotei oli vielä täysin ”raakaa”, joten massaa on luvassa korjuuaikana. Korjuuaikanäytteiden perusteella D-arvo oli nyt vielä 740 paikkeilla, joten useita päiviä on aikaa vielä kasvattaa massaa.
Kaikkia täydellisiä nurmipeltoja yhdisti muutama asia, vaikka viljelijät olivat aivan eri seuduilla ja maalajit vaihtelivat. Kaikilla oli ollut säiden puolesta varsin hankala ja märkä kevät ja kaikilla tiloilla löytyi vanhimmista nurmista myös ongelmallisia kasvustoja. Kaikki parhaat pellot oli perustamisvaiheessa kynnetty ja perustamisevääksi oli annettu kunnon annostus lantaa. Mihinkään ei ollut levitetty lantaa ensimmäisen vuoden keväällä.
Kaikki parhaat pellot oli hajakylvetty. Kaikissa oli monipuolinen seos, joka oli valikoitunut pellolla olosuhteiden mukaan. Kaikissa oli hyvä ravinnetilanne ja kasvukunto. Kaikkia parhaita peltoja viljelivät yrittäjät, jotka olivat kiinnostuneet nurmistaan ja havainnoivat niitä säännöllisesti. Kaikki täydelliset lohkot olivat ensimmäisen vuoden nurmia.
Yksittäinen hieno pelto ei tietenkään tilatasolla ratkaise, vaan kokonaisuus. Edellisten tilojen tavoite on yli 9000 kg ka/ha keskisato kaikissa säissä. Jos puolet pelloista olisi harvoja ja rikkaisia vaikkapa liian pitkän nurmikierron takia, ei keskisato nouse tavoitteeseen, vaikka parhaat lohkot olisi kuinka täydellisiä. Suunta on kuitenkin oikea. Keskisadon nostatuksessa on oltava kärsivällinen, mutta jokainen pelto kuitenkin vaikuttaa.
Kaunis ja satoisa kasvusto muuttuu rahaksi vasta, kun se on myös korjattu oikeaan aikaan ja säilötty tasokkaasti – ettei huippunurmista tehdä karmeaa säilörehua ja mikä pahinta, vielä runsaasti. Ensi viikolla tai jo viikonloppuna ensimmäiset rehuntekokoneet käynnistyvät: karjatilan vuoden tärkeimmät päivät. Luomu- ja emotiloilla on vielä aikaa kasvattaa apilanurmia.
Kirjoitus on toinen osa ProAgrian valtakunnallisten nurmen huippuasiantuntijoiden Anu Ellän ja Jarkko Storbergin nurmiblogisarjaa.
Ensimmäinen osa oli: Nuoret nurmet täyteen kasvuun
