Merkillistä. Viime aikoina olen törmännyt moneen kertaan ihan kummallisiin ajatuksiin kotimaisesta lihantuotannosta niin mediassa kuin omassa lähipiirissänikin. Muutama viikko takaperin silmiin...
Merkillistä. Viime aikoina olen törmännyt moneen kertaan ihan kummallisiin ajatuksiin kotimaisesta lihantuotannosta niin mediassa kuin omassa lähipiirissänikin.
Muutama viikko takaperin silmiin sattui maakuntalehden mielipideosastolla julkaistu Kohtaaminen lihatiskillä -kertomus. Voiko joku oikeasti ajatella, että Suomessa käytettäisi hormoneja broilerintuotannossa? Tai että meillä pidetään karjaa huonoissa oloissa.
Joten sitä uskoo kuitenkin, että ainakin omassa tuttavapiirissä olisi realistisempi kuva lihantuotannosta. Mutta ei.
Viikonloppuna meinasi mennä jauhelihakastike väärään kurkkuun ystäväperheen ruokapöydän antimia nauttiessa. Perheenpää nimittäin kertoi minulle syvällä rintaäänellä, miten paljon antibiootteja käytetään meillä Suomessa sikojen ruokinnassa.
Siis mitä?
Tämä kiinteistöalalla työskentelevä ystäväni oli vakaasti sellaisessa käsityksessä, että kaikille possuille täällä koto-Suomessakin annetaan antibioottia jatkuvasti – ihan vain varmuuden vuoksi. Pidin tietysti pitkän monologin kertoen suomalaisten täysin ylivoimaisesta eläinterveydestä, salmonellattomuudesta ja niin poispäin. En tiedä, menikö viestini läpi.
Asia jäi kaivertamaan mieltäni. Lähdin hieman tutkimaan, kiinnostaako ihmisiä lihantuotannossa mikään muu kuin lööppimateriaali. Ovathan kiitettävästi palstatilaa lähiaikoina saaneet myös lihatuotantoa vastustavien tahojen provokatiiviset videot.
Yllättäen hakuni nostivat esiin paljon mielenkiintoisia tutkimuksia ja hyvääkin kerrottavaa aiheesta.
Ruoka ja ruuan alkuperä kiinnostaa
Taloustutkimuksen Suomi Syö 2012 -tutkimuksen mukaan 63 prosenttia suomalaisista tarkistaa aina tai yleensä tuotteiden alkuperän. Varsinkin maito- ja lihatuotteissa kotimaisuus on kuluttajille erityisen tärkeää.
Yhteishyvän päätoimittaja Kai Ovaskainen uskaltaa mennä tuoreimman lehden pääkirjoituspohdinnassaan vielä pidemmälle. Hänen mukaansa ruoasta on Suomessakin tullut yhä enemmän oman identiteetin rakennuspalikka. Ovaskaisen mukaan eräät tutkijat jopa väittävät, että ruoka on ottanut elämässämme paikan, jossa ennen oli uskonto tai yhteiskunnalliset ihanteet.
Olen samaa mieltä Ovaskaisen kanssa siitä, että vaikka ruokakeskustelu on ajoittain kärjistynyt melko mustavalkoiseksi kinasteluksi ruoan terveysvaikutuksista, on keskustelusta seurannut myös paljon hyvää. Nyt kuluttajat osaavat kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, mitä ruoka sisältää ja mistä se on kotoisin.
Myös Ajatuspaja e2:n, MTK:n ja Maaseudun Sivistysliiton toteuttamassa tutkimuksessa suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteista huomattiin, että suomalaisilla on entistä voimakkaampia mielipiteitä ruoasta. Vaikeita kysymyksiä on kuitenkin edelleen. Erityisen hankalaa kuluttajan on ottaa kantaa suomalaisen naudanlihan ympäristökuormitukseen ja eläinten olosuhteisiin lihantuotannossa.
Avoimet ovet
Tietoa ja mielipiteitä on paljoin, ja joskus niitä on vaikea erottaa toisistaan. Minusta HKScanin lihatalona, yhdessä tuottajiemme kanssa, tulee osaltaan lisätä realistista tietoa lihantuotannosta.
Tässä kohtaa saan kiittää sopimustuottajiamme myös jo tehdystä työstä. He ovat jo olleet avoimin mielin mukana tekemässä omaa työtään ja lihantuotantoaan myös kuluttajille.
Mainioina esimerkkeinä ovat olleet niin viime kesänä kuvatut Tilalta tuotteeksi -videot kuin syksyiset tilavierailumme nauta- ja broileritiloille. Jatkamme näitä toimittajille, sidosryhmille ja kuluttajille suunnattuja tilavierailuja myös jatkossa, ensi syksynä vuorossa on avoimet ovet sikatilalla. Toivottavasti nämä onnellisetkin eläimet saavat mediassa yhtä paljon tilaa kuin lihantuotannon loppumista ajavien yhteisöjen viestit.
Ja lopuksi kerrottakoon, että onneksi ystäväperheeni ostokset hoitaa pääasiallisesti vaimo, joka kertoi ostavansa kotimaista lihaa – hyvillä mielin. Luotan häneen.