Kävimme 40 HK:n sianlihantuottajan kanssa tutkimassa, olisiko meillä opittavaa Pohjois-Espanjan sikataloudesta. Reissu Euroopan eri sikamaihin oli jo kymmenes laatuaan ja odotukset totta kai korkealla. 

Katalonia sijaitsee Iberian niemimaan koillisosassa Ranskan, Valencian ja Välimeren välissä. Sen keskustasanko Pyreneiden vuoristoketjun ja rannikkoseudun vuoristojen välillä on maanviljelys- ja karjankasvatusaluetta pienine kylineen.

Tutustuimme sianlihantuotantoon ensin Gerfam Rubirolassa Gironan alueella. Perheyritys kasvattaa 250 emon porsaat tilalla teurastukseen asti. Pääasiassa duroc-rotuiset possut ruokitaan valtaosin omalla viljalla. Viljelyala on noin 300 hehtaaria, josta 40 hehtaarin alalla saadaan kaksi satoa. 

Eteläeurooppalainen lämmin ilmasto antaa tietysti helpotusta tuotantorakenteisiin.

Kävellessämme suojapuvuissa erillisten tuotantorakennelmien välillä huomasimme yhteneväisyyksiä, mutta myös useita eroja verrattuna suomalaiseen sikatalouteen.

Eteläeurooppalainen lämmin ilmasto antaa tietysti helpotusta tuotantorakenteisiin. Tilan monimuotoisia rakennuksia oli tehty useassa eri vaiheessa. Tällä tilalla porsituskarsinat ja -osastot ovat aika samanlaisia verrattuna pohjoiseurooppalaiseen tuotantoon. Käytännössä ulkona, vain kattorakenteiden alla olevilla joutilailla emoilla oli hyvin tilaa isoissa ryhmissä.

Porsaiden erilliset muoviset vieroituskopit ulkona tuntuivat aika umpinaisilta, ahtailta ja työläiltä.

Isommat porsaat ja lihasiat taas tuntuivat olevan melko ahtaasti, vaikka isäntä vakuutti mm. eläintiheyden vastaavan pohjoiseurooppalaista EU-tasoa.

Hännän typistys ei meitä yllättänyt. "Kyllä, antibiootteja käytetään yleisesti", isäntä kertoi. Maataloustuotannon ja kotieläintalouden suurimmat ongelmat liittyvät hänen mielestään byrokratiaan, jota on paljon.

Iltapäivällä suuntasimme bussin kohti korkeuksia luomutuotannon koetilalle nimeltään Ecogranja Salgot . Lannan lisäksi tässä sikalassa luodaan tietoa kasvatuksesta ja jalostuksesta, luomutuotannosta sekä uusista tutkimusprojekteista. Pieni tila myy tuotteitaan mm. Veritas-liikkeille. 

Tila sijaitsee hyvin mielenkiintoisella paikalla, korkealla vuoren rinteellä, josta myös possuilla oli hienot näköalat alas laaksoon ja vastapäisille rinteille. Koska possuilla on kuitenkin melko huono näkökyky, niille tärkeämpää lienee hengityselimiä hoitava raikas vuoristoilma.

Sorapohjaisissa ulkokarsinoissa ei näy edes lantakikkaroita. Tuntuu kuin tilan paras liiketoiminta liittyisi esittelyvierailuhin. Tilan kertomat tuotantoluvut ja määrät kuulostavat hieman epäuskottaville, sillä esimerkiksi eri kasvatusvaiheissa olevien eläinryhmiä on vähän.

Illalla riitti keskusteltavaa Espanjan ja Suomen sianlihantuotannon eroista.

Kierroksen jälkeen saimme maistella tilan tuotteita kestomakkaran muodossa. Ottipa joku paikallista viiniäkin. Illalla riitti keskusteltavaa Espanjan ja Suomen sianlihantuotannon eroista.

Seuraavana päivänä kävelimme Barcelonan kuuluisan La Boquerian kuhisevilla käytävillä. Suuressa kauppahallissa myydään tuoretuotteita lihasta kalaan ja kaiken maailman vihanneksiin ja hedelmiin.

Iberian kinkku eli Jamon Iberico tai Jamon Serrano on ilmakuivattua kinkkua. Matkalaisista se maistui samalle kuin Parman kinkku, mutta paikalliset olivat ihan eri mieltä :-).

Valtavat valikoimat erilaisia tuotteita saivat meidät hämmästelemään. Sianlihan lisäksi myös sorkat, kärsät, posket ja saparot löysivät ostajansa. Tässä asiassa eteläeurooppalainen ruokakulttuuri taitaa olla meitä ikään kuin edellä.

Iltapäivän päätteeksi matkalaiset hajaantuvat Barcelonan nähtävyyksien äärelle. Yksi Barcelonan hienoimmista nähtävyyksistä mahtavan ja erikoisen Sagrada Familia -kirkon lisäksi oli Güellin puisto , joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Eusebio Güellin Antonio Gaudilta tilaama kaupunkipuisto on täynnä mosaiikilla koristeltuja penkkejä, patsaita ja rakennuksia, mutta vain vähän suoria kulmia.

Meillä lihantuotannossa tekemisen systemaattisuus on pidemmällä.

Kotimatkalla pohdimme, että matkan paras anti saattaa olla oivallus siitä, että Suomen sianlihantuotanto ja tuottajat ovat monessa asiassa hyvinkin edellä espanjalaisia virkaveljiään. Meillä lihantuotannossa on selkeämmät tuotanto-olosuhteet ja tekemisen systemaattisuus on pidemmällä.

Sikojen terveys ja esimerkiksi hyvinvointiasiat ovat tekijöitä, joista pitäisi saada lisäarvoa. Samoilla eurooppalaisilla markkinoilla toimiminen antaa meille kuitenkin huomattavasti enemmän taloudellisia paineita. Onko se sitten oikein, koneessa pohdittiin. Ensi vuoden opintomatkakohde saatetaan hakea hiukan pohjoisemmasta.