Kahdestoista Laatusonni Kehitysohjelman ulkomaanopintomatka suuntautui lokakuun lopulla Portugaliin, tarkemmin Alentejon maakuntaan. Maakunta on saanut nimensä Lissabonin läpi virtaavan Tejo-joen...
Kahdestoista Laatusonni Kehitysohjelman ulkomaanopintomatka suuntautui lokakuun lopulla Portugaliin, tarkemmin Alentejon maakuntaan.
Maakunta on saanut nimensä Lissabonin läpi virtaavan Tejo-joen mukaan, Alentejo tarkoitta Tejon takana. Ja siinä tosiaan Portugalin suurin maakunta on, Lissabonin ja Algarven välissä rajoittuen idässä Espanjaan.
Yleensä matkoillamme olemme tutustuneet lihantuotantoon ja siihen liittyviin rakennuksiin. Tällä kerralla eläinrakennuksia ei ollut yhdelläkään tilalla. Mutta eläimiä näimme ja opittavaakin oli.
Portugalin naudanlihantuotantoa leimaavat voimakkaasti karuihin oloihin sopeutuneet alkuperäisrodut, joita on yhteensä 40. Meille tutumpia rotuja kutsutaan ”exótico ”.
Maakuntaa leimaa kuiva kesä. Kysyessämme tuottajilta milloin sataa, vastaus on hyvin sama kuin meilläkin: silloin sataa kun ei pitäisi, ja kun saisi sataa, on kuivaa. Yleensä kuiva kausi kestää maaliskuulta syyskuun loppuun.
Alenteja-lehmiä laitumella. Laitumet kuluvat ja ovat hyvin karuja. Eläintiheydet on pakko pitää hyvin matalina, koska rehuntuotanto on niukkaa.
Poikimakausi on syksyllä, jotta emot voivat käyttää sadekauden laitumet hyväkseen. Paikallisen sanonnan mukaan emon pitää syödä kolmen edestä: itsensä, imetettävän vasikan ja sikiön. Kuivalla kaudella emot ovat ummessa ja syövät laitumen lisäksi puitten lehtiä ja lisärehuksi vietävää olkea ja heinää.
Garvonesa pelastui sukupuutolta
Herdade da Matan maatila on tyypillinen Alentejon maakunnalle. Tilan 740 hehtaaria on lähes kaikki peltoviljelyssä, korkkimetsää on hieman. Tila on sveitsiläisessä omistuksessa ja siellä tuotetaan rehumaissia kahdelle hollantilaisessa omistuksessa olevalle, yli 2000 hehtaarin lypsykarjatilalle. Herdade de Matan 100 emolehmää kuuluvat garvonesa-rotuun, joka oli vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Vuonna 2000 garvonesa tunnustettiin maatiaisroduksi ja se pääsi tukitoimien piiriin. Tuolloin eläimiä oli jäljellä enää 150, joista vain kaksi sonnia. Nyt lehmiä on jo 350 ja kasvattajatiloja 11. Vaikka rodun kanta on pieni ja kasvanut vain muutamasta eläimestä, on DNA:ta tutkittaessa havaittu että perimä on kuitenkin laaja. Kaikki tilan eläimet pyritään myymään eloon.
Garvonesa-rodun tyypillinen edustaja sarvien kaarevuuden ja värityksen suhteen. Kellot kuuluivat yleisesti Portugalin karjakulttuuriin. Niiden äänestä karjanhoitaja pystyy kauempaakin kuulemaan jos lauma jostain syystä levoton. Myös karanneet eläimet on helpompi jäljittää kellojen avulla.
Herdade dos Grousin tilalla kasvatetaan toista alkupäisrotua, maakunnan nimikkoa ja suurinta paikallista rotua. Alenteja-lehmiä on tilalla yli sata. Tämä rotu ei ole vaarassa hävitä, sillä 174 tuottajalla on kaikkiaan 10 000 puhdasrotuista lehmää. Alentejaa käytettiin ennen vetojuhtana, mutta nyt sen liha on havaittu erittäin laadukkaaksi.
Rodun jalostuksessa halutaan painottaa edelleen olosuhteisiin sopeutumista ennemmin kuin lihantuotantoa. Lehmillä on hyvät emo-ominaisuudet ja maidontuotanto. Lehmän aikuispaino on 600-700 kg ja sonnin 900-1100 kg. Rotua on myös viety Brasiliaan kuumiin olosuhteisiin.
Kauppa haluaa pieniä ruhoja
Portugalin limousine-yhdistyksen neuvojan Fatiman kanssa keskusteltiin yleisemmin maan lihantuotannosta. Sian- ja broilerinlihan suhteen maa on omavarainen, mutta naudanlihassa omavaraisuus on vain 40 %.
Maassa on yleistynyt tapa myydä vasikat 6-8 kuukauden iässä loppukasvatustilalle, mikä on tuttua Suomessakin, mutta loppukasvatus kestää vain neljä kuukautta. Kaupat haluavat ruhot ja arvo-osat pieninä, joten sonnit teurastetaan keskimäärin 11 kuukauden iässä ja 150-250 kg teuraspainossa. Limousinella tilanne on kuitenkin toinen. Rodun sonnit kasvatetaan 14-16 kuukauden ikäisiksi ja 400 kilon teuraspainoon.
Seuraavaksi menimmekin tutustumaan limousine-tilaan. Casa Nova da Carrasqueiran tila on valittu kolmena vuotena maan parhaaksi limousine-jalostajaksi. Sekä eläimet että ympäristö ovat aivan erilaisia kuin alkuperäisrotujen kasvattajilla. Syy on yksinkertainen: kaikki laitumet on mahdollista keinokastella. Laitumien tuotto on hurja, kun ajatellaan vaikka vierailumme ajankohtaa ja lämpöä, 30OC lokakuun lopulla.
Casa Nova da Carrasqueiran tila on valittu kolmena vuotena maan parhaaksi limousine-jalostajaksi. Vasikoilla on väkirehua tarjolla alusta alkaen.
Tilalla on 50 emolehmää ja jalostusta on harjoitettu 25 vuotta. Uutta eläinainesta hankitaan säännöllisesti Ranskasta. Laitumien riittoisuuden ansioista tilalla on kaksi 70 päivän poikimajaksoa, syys-lokakuu ja maalis-huhtikuu. Laiduntaminen on erittäin tarkkaa: laitumilla on 7-10 erilaista kasvia ja eläimet ovat päivällä ja yöllä eri laitumilla.
Vasikoilla on väkirehua tarjolla alusta alkaen. Päiväkasvut liikkuvat 1500-1800 gramman välillä. Tilalla korostettiin eläinten luonteen ja käsittelyn tärkeyttä jalostuseläinten valintakriteerinä.
Kasvatus tarkkaa ja taidokasta
Vaikka tuotanto-olosuhteet tiloilla vaihtelivat paljon, yhteisiä tekijöitä löytyi runsaasti.
- Eläinten käsittely oli taidokasta. Kun varsinaisia rakennuksia ei ole, on laitumille tehty irtoporteista aitauksia ja käsittelykujia
- Tuotanto on tarkkaa. Kaikilla tiloilla vasikoita punnittiin 1-3 kuukauden välein
- Eläinaines valittiin niin, että se soveltuu tilan tuotantoympäristöön ja olosuhteisiin
Karjan käsittelyaitaus. Puut ovat oleellinen osa portugalilaista laidun-maisemaa: ne tarjoavat välttämättömän suojan ja varjon armottomalta auringon paahteelta.
Portugalissa näimme taas paljon uutta ja opimme, miten meihin nähden hyvin erilaisissa, mutta ääreisissä olosuhteissa toimitaan. Kolmastoista matkamme lokakuussa 2015 suuntautuu veljeskansan pariin Balatonin rannoille ja pustalle. Katsotaan mitä sieltä opimme.
Kuvat: Harri Jalli & Johanna Jahkola