Juho Anttonen vie maitotilaansa eteenpäin harkituin askelin. Lumien aikaan hän suunnittelee tulevaa kautta ja seuraavia investointeja. Vasta käyttöön otettu kylmäpihatto teki aiemmin työläästä vasikoiden hoidosta Anttosen lempityön.
Särkisalmella sijaitsevan maitotilan isännyys siirtyi Juho Anttoselle vuonna 2009. Sitä ennen hän viljeli tilaa yhtymänä vanhempiensa kanssa. Avopuoliso Nina Luukkonen tuli miehensä rinnalle tilan töihin viisi vuotta sitten. Ulkopuolista työvoimaa on puolentoista henkilötyövuoden verran.
”Tavallinen perheviljelmä, jonka rutiinit pystymme tarvittaessa hoitamaan omalla porukalla”, Anttonen luonnehtii.
Maitotilan laajennusohjelma on edennyt kolmanteen vaiheeseensa. Uusi lypsynavetta valmistui 2009, laajennus ja toinen lypsyrobotti otettiin käyttöön 2014 ja viime vuonna rakennettiin kylmäpihatto pikkuvasikoille sekä tiineille hiehoille ja umpilehmille. Sen myötä lypsynavetassa vapautui tilaa lehmille.
Uudessa pihatossa on syväkuivikeparret 64 hieholle ja umpilehmälle. Pöydän toisella puolella on ryhmäiglut 30 vasikalle ja neljä yksilökarsinaa terneille. Neljän vasikan ryhmät pysyvät yhdessä viikon vanhasta vierotukseen asti. Anttonen on tyytyväinen kasvatustavasta saatuihin tuloksiin.
”Vasikat näyttävät paremmilta kuin ennen ja kasvavat hyvin. Ei yhtään ripulia eikä hengitystietulehdusta tähän mennessä, vaikka lämpötila on ollut nollan tuntumassa viikkokausia. Kuiviketta on tosin mennyt paljon.”
Anttonen kertoo hoitavansa vasikoita nyt mielellään. ”Se kertoo, että hoito on helppoa”, hän naurahtaa.
”Juottaminen vie 10 minuuttia kaksi kertaa päivässä. Iglut kuivitetaan kolmen päivän välein Avantilla ruokintapöydältä. Ryhmän lähdettyä iglun tyhjennys ja pesu on yhden ihmisen työ.”
Tyytyväinen hän on myös siihen, että on pystynyt toteuttamaan investoinnit suunnitellusti, vaikka maidontuotannossa ajat ovat olleet kovia koko hänen isännyytensä ajan. Taustatukena on ollut oma isä.
”Hän on antanut minun päättää ja puuhata eikä ole jarrutellut. Isä tulee tarvittaessa myös auttamaan töissä, vaikka asuu 15 kilometrin päässä.”
Paitsi tulevat investoinnit, Anttonen suunnittelee mielellään hyvissä ajoin myös seuraavan kasvukauden toimet. Hän ostaa pystyyn vajaan kolmanneksen rehuviljasta ja tekee sopimukset jo lumien aikaan, jolloin voi vaikuttaa sopimuskumppanien kylvösuunnitelmiin. Omat viljalajikkeensa hän valitsee täydentämään sopivasti ostoviljoja.
Myös sesonkityövoiman tarve ja töihin tuleva porukka on isännällä selvillä hyvissä ajoin. Ensi kesäksi ei ole suunnitteilla mitään ylimääräistä. Perheessä alkaa nyt uusi vaihe, kun pian vuoden täyttävä tytär aloittaa päivähoidossa, jossa kolmivuotias isovelikin on, ja Anttosen puoliso palaa tilan töihin.
”Nyt sulatellaan hetki tätä ja yritetään saada rutiinit pyörimään kolmessa navetassa ennen kuin suunnitellaan uutta.”
Automaattilypsyn ansiosta navettatyöt saadaan tehtyä viiteen mennessä, ja perheelle jää yhteistä aikaa päiväkotipäivän jälkeen.
Vastapainoa työlle Anttonen hakee liikunnasta. Hän pelaa Parikkalan nuorten tuottajien salibandyporukassa kaksi kertaa viikossa. Lasten kanssa tulee puuhattua ulkona, vaikka lumileikit ovat tänä talvena jääneet vähiin. Myös kunnallispolitiikka kiinnostaa.
”Haluan vaikuttaa yhteisiin asioihin, sillä kunta on pieni ja meitä nuoria on vähän.”
Kuvat: Kirsi Turtiainen