Iisalmelainen Riitta Rytkönen on tehnyt navettatöitä suurella sydämellä 9-vuotiaasta lähtien. Hän on rakennuttanut kaksi lypsynavettaa, ensimmäisen heti viljelijäksi ryhdyttyään ja vuosi sitten robottinavetan. Työ eläinten kanssa ei kyllästytä koskaan.
“Äiti sanoi minulle ja siskolle, että nyt kun isä on pellolla niin työ tytöt lähettä navettaan hänelle avuksi. Ensimmäistä kertaa kun kiinnitin lypsimet, niin letkukin taisi mennä takajalkojen välistä”, naurahtaa Riitta Rytkönen varhaiselle muistolleen navettapolulta.
Muuta työtä hän ei osannut itselleen kuvitella. Iltalukion rinnalla hän teki lomittajan hommia ja auttoi karjatöissä kotona. Vuonna 2006, agrologiksi valmistuttuaan, hän oli valmis tarttumaan oman tilan ohjaksiin. Parsinavetan tilalle nousi lypsykarjalle pihatto.
Kolmesta Rytkösen sisaruksesta vanhin lähti koulut käytyään muihin töihin. Pikkusisko Raijasta sen sijaan tuli kotitilalle karjanhoitaja ja Riitta-siskon oikea käsi. Karjan lisäksi Raija vastaa päiväsaikaan keittiötöistä. Perinteiseen tyyliin Rytkösillä tarjotaan päiväruoka kaikille talon töitä tekeville.
Ulkopuolista työvoimaa on usein. Uusi robottinavetta on ollut käytössä nyt reilun vuoden ajan, ja rakennusvaiheessa perunoita keitettiin isossa kattilassa. Myös peltotyöt Riitta Rytkönen teettää muilla. Peltoa on noin sata hehtaaria, ja koko ala on nurmella.
“Minulla on hyvät urakoitsijat, kaksi tuttua isäntää, jotka omilta töiltään joutavat meille kylvämään ja rehuntekoon. Näin olen säästynyt koneinvestoinneilta, ja rehut on hyviä.”
Laadukkaat rehut, tarkka ruokinta ja hyvä hoito ovat tuoneet karjan keskituotoksen 12000 litran tuntumaan.
“Elukoiden kanssa olo on minusta työssä ihan parasta, mutta hienoa on myös kun tässä näkee selvästi työnsä tulokset. Me ollaan Raijan kanssa sellaisia vanhan ajan karjakoita, luetaan mieluummin lehmää kuin tietokonetta.”
Vasikoista Rytköset pitävät erityistä huolta. Lehmät poikivat valvotusti poikimakarsinassa. Kun vasikka on aika siirtää yksilökarsinaan puhtaille alusille, sille puetaan lämpöliivi.
“Mahdollisimman pian juotetaan ternimaitoa ja sitten täysmaitoa neljä kertaa päivässä. Pariviikkoisina ternit lähtevät maailmalle, ympäri Ylä-Savoa. Silloin niiden pitää olla jo tottuneita maitojauheesta tehtyyn juomaan, muuten vastaanottaja on juoton kanssa ihmeissään.”
“Ilmoitan vasikat netin kautta ja HKScanilta löytyy aina kyyti. Myös teurastamolle Outokumpuun eläimen saa melko nopeasti”, Rytkönen kiittää.
Tilalta lähtee välitysauton kyytiin usein risteytysvasikoita, sillä noin puolet lehmistä siemennetään liharoduilla. Jerseysonnit kasvatetaan härkinä hiehojen joukossa.
Rodun lehmät puolustavat paikkaansa holstein- ja ayrshirekarjan joukossa paljon rasvaa ja valkuaista sisältävän maitonsa vuoksi, Rytkönen sanoo.
Navettainvestoinnin myötä eläimiä ja myös ruokintatyötä tuli lisää.
“Oli vähän yllätyskin, miten paljon työt lisi, vaikka itse lypsytyö väheni”, Rytkönen pohtii. “Mahdollisimman vähäisillä muutoksilla siirryttiin robottilypsyyn. Ei haluttu ottaa apevaunun ja komponenttivarastojen tuomaa lisäkustannusta, vaan pidettiin erillisruokinta.”
Eläinten hyvinvointi pyritään huomioimaan kaikessa. Uudessa navetassa on kennoikkunat, viilennyspuhaltimet ja kumimatot ritilälattialla ruokintapaikan vieressä. Lehmien laiduntaminen ei enää ole mahdollista, mutta haaveissa on järjestää niille navetan taakse jaloittelutarha.
Rapsuttelusta huolehtivat karjaharjan lisäksi molemmat hoitajat.
“Neuvojatkin ihmettelee kun nämä eläimet on niin kesyjä ja kilttejä. Kun vasikoiden kanssa pelataan pienestä pitäen niin pysyykin kiltteinä.”
Riitta Rytkösen työpäivät navetalla ovat tavallisesti kymmentuntisia. Kotona saman katon alla asuu kolme sukupolvea, Riitta, hänen 10-vuotias tyttärensä ja oma isänsä. Sisar lähtee iltasella omaan kotiinsa naapurikylään.
Kuva: Topi Pakarinen